Toisinkin voidaan toimia. Tyttäremme perhe asuu Argentiinassa Villa General Belgranossa, joka on aivan Ukin kokoinen pikku kaupunki. Belgrano sijaitsee Cordoban sierralla eli ylätasangolla 80 km päässä Cordoban miljoonakaupungista ja 900 km päässä pääkaupungista Buenos Airesista. Kaupunki on yksi Argentiinan suosituimpia turistikohteita ympäri vuoden, vaikka siellä ei ole ensimmäistäkään vesipuistoa, puuhamaata, näkötornia tai vastaavaa.
Pääkatu on lähes kaksi kertaa Alisenkadun mittainen. Sen ja poikkikatujen varsilla on satamäärin pieniä kauppaliikkeitä, kahviloita, ravintoloita jne. Yhtään liikehuoneistoa ei ollut tyhjillään ja monipuolinen palvelu pelaa. Koko kaupungissa ei ole yhtään kerrostalolaatikkoa ja vain muutamia pieniä kolmikerroksisia rakennuksia. Kaupungin laidalla on vain yksi paikallista Lidliämme pienempi supermarket eikä lisää sallita.
Kaupunkiin tuli 1930-luvulla paljon Hitleriä paenneita saksalaisia ja itävaltalaisia ja heidän vaikutuksensa näkyy kaupunkikuvassa. Voisi hyvin luulla tulleensa vilkkaaseen, pittoreskiin itävaltalaiseen pikku kaupunkiin. Ja siinä lienee kaupungin vetovoiman ydin. Kaikki on ihmisen kokoista. Omakotitontit ovat 800 neliömetrin kokoisia ja kukin saa rakentaa mieleisellään tavalla. Niinpä kaupungissa ei ole kahta samanlaista taloa.
Kaupungin erikoisuus on La Escuela Walldorf eli paikallinen kyläkoulumainen steinerkoulu. Se on vetänyt kaupunkiin kymmeniä lapsiperheitä aina Buenos Airesia myöten. Ei taida sihy-Wintteri –mammutti pystyä samaan, paitsi ehkä päinvastaiseen suuntaan. Toinen erikoisuus on pääkadun varrella sijaitseva kaunis Oktoberfest-puisto, jonka olutjuhlat vetävät väkeä kaikkialta maasta, vaikka olutta saa tietenkin joka paikasta.
Parhaaseen kesäloma-aikaan joulun jälkeen ihmis- ja autovirta kaduilla on loputon aamusta iltaan, pois lukien kuumien päivien siesta-aika. Kymmeniin kahviloihin ja ravintoloihin riittää asiakkaita ja tunnelma on iloinen ja rento ja tulevaisuuteen luottava.
Seppo Lohtaja
Uusikaupunki