Maalaiskansakouluissa kiersivät terveydessisaret. He rokottivat ja ainakin yhden kerran muistan, että kaikille oli täitarkastus. Ja itäsuomessa kun oltiin, syötiin järvikalaa ja lapamato vaivasi. Ainakin kerran muistan vieneeni ulostenäytteen tulitikkurasiassa kouluun, kaipa se terveyssisar ne haki. Kaksi kaverusta päättivät vaihtaa näytepaketit, eli antoivat väärällä nimellä. Kuinka ollakaan, toisella oli matoja. Sitten heidän piti tunnustaa kepponen.
Kyllä oli hienoa, kun kaupoista rupesi saamaan kerrastoja ja sukkanauhaliivejä, joissa oli neljä nauhaa ja neppari valmiina sukkaa varten. Mutta kuten flik totesi, vaatteita ei voitu pestä kovin usein, ei ollut silloin pesukoneita ainakaan maalla. Ja ensin tulivat pulsaattoripesukoneet, nekin olivat kovasti avuksi. Taloissa ei ollut suihkuja, oli vain se sauna. Deodoranteista ei ollut tietoa. Hien estoon hienot naiset ja opettajat käyttivät hikisuojia. Nykyään ovat kertakäyttöisiä, jos joku käyttää, mutta silloin ne olivat irrallisia, jotka ommeltiin takaisin. Monella oli useammat, että pystyivät vaihtamaan ja pesemään välillä.
Pitkiä housuja ei koulussa suvaittu tytöillä ennen 60-lukua. Ja vielä 60-luvulla tuli keskikouluun uskovainen liikunnanopettaja, joka yritti saada kouluun säännön, että tytöt saavat vain urheilupäivinä pitää pitkiä housuja. Onneksi oli naisrehtori, joka piti tyttöjen puolta.
Keskikoulussa pidettiin juhlia n. kerran kuussa. Jokainen luokka vuorollaan järjesti juhlan, sitä sanottiin konvaksi. Konvassa oli 1 tunti ohjelmaa, sitten 1 t piirileikkiä kaikille ja lopuksi 4. ja 5. luokkalaiset saivat tanssia 1 tunnin, levyt hoitivat musiikin. Alaluokkalaiset lähetettiin kotiin. Luokka järjesti talkootyönä tarjottavaa: pullaa ja mehua. Rahat käytettiin oppilaskunnan hyväksi. Mutta konvaankaan ei saanut tytöt mennä pitkissä housuissa. Kerran kaksi ystävystä yritti. Heillä molemmilla oli kauniit valkoiset pitkät housut, mutta niin vain valvojaopettaja lähetti heidät kotiin.
Vaikka olikin hienoa, kun tuli niitä vaaleanpunaisia liivejä, paras keksintö on sukkahousut. Silloin sai heittää hyvästit ainakin arkipäivinä sukille ja sukkanauhoille.
Näin vanhana on aikaa miettiä noita murteikin. Olen siitä onnekas, että ymmärrän sekä itä- että länsimurteita. Ymmärrän jopa lapinmurteita, olen koko ikäni lukenut kirjoja. Kun muutin lounaissuomeen, tuli eteen ihan kummallisia sanoja ja ruokia. Kun itäsuomessa kontti on tuohikontti, eli se laitetaan selkään, mutta täällä se onkin jalka. On siinä ollut ihmisillä ihmettelemistä, kun laulussa sanotaan ”otin konttini seinältä”. Ja kun ensimmäisen kerran maistoin kutunjuustoa, en tiennyt mitä on. Ajattelin, että emäntä on tuonut pilaantunutta juustoa pöytään.
Toinen flik