– 70-vuotiaita on aikaisemmin kutsuttu seurakuntatalolle. Nyt ajattelimme, että kutsumme kirkkoon, kun tänne mahtuu paremmin, vastaava diakoniatyöntekijä Maarit Eresmaa kertoi.
Diakoniatyön juuret ovat Saksassa, jonne perustettiin ensimmäinen diakonissalaitos 1839. Suomessa diakoniatyön uranuurtaja oli Aurora Karamzin , joka perusti Helsingin Diakonissalaitoksen 1867. Suomen ensimmäinen diakonissa oli 1872 virkaan vihitty Matilda Hoffman . Diakonissat ovat alusta asti olleet sairaanhoitajia, jotka suorittavat myös diakoniatyön erikoiskoulutuksen.
Uudenkaupungin seurakunnassa diakoniatyössä on kolme työntekijää, jotka järjestävät muun muassa eläkeläisten kohtaamispaikkoja, käsityöpiirejä sekä erilaisia kerhoja, leirejä ja kokoontumisia. Muun työn ohessa diakoniatyöntekijät tekevät kotikäyntejä ja heidän kanssaan voi käydä luottamuksellisia keskusteluja.
– Diakonia on usein se viimeinen taho, jonka puoleen käännytään jos tuntuu, ettei muualta saa apua. Autamme harkinnan mukaan myös taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä, mutta pääpaino työssämme on ihmisten kohtaaminen ja kuunteleminen, rinnalla kulkeminen. Henkisen avun tarve on kasvanut valtavasti korona-aikana. Etenkin vanhukset ovat yksinäisiä ja monet tunsivat olevansa ihan vankeina koronarajoitusten takia. Korona-aikana tuli myös muutamia yhteydenottoja alle 20-vuotiailta nuorilta, joilla oli itsemurha-ajatuksia. Sitä ei ole ennen tapahtunut, Eresmaa sanoi.
Juhlamessun saarnan piti diakonia-avustaja Elise Heinonen . Liturgina oli kirkkoherra Juhana Markkula . Saarnassa Heinonen palasi suomalaisen diakoniatyön alkuun, suurten nälkävuosien aikaan ja niiden synnyttämään avun tarpeeseen.
– Kun yhteiskunta ei onnistunut auttamaan, esiin astui vapaaehtoinen hyväntekeväisyys. Diakoniatyön periaate on koko ajan ollut sama: autetaan niitä, joiden hätä on suurin ja joihin muu apu ei ulotu. On helppo hyväksyä kunnolliset ja onnistuneet ihmiset, mutta Jumalan rakkaus katsoo toiseen suuntaan. Sääliä ja myötätuntoa tuntee vain se, joka on itse kokenut kärsimystä.
Juhlamessun jälkeen 70-vuotiaille laulettiin syntymäpäiväonnittelulaulu ja kirkkokansalle tarjottiin juhlakahvit Matilda-leivoksen kera. Seurakunnan kutsua noudatti 144 vierasta.
Sinikka Kassila ja Maija Mattila osallistuivat juhlamessuun. Kassila kuului tämän vuoden 70-vuotispäiviään viettäviin, Mattila on täyttänyt vuotensa jo aikaisemmin.
Molemmilla on kokemusta hyväntekeväisyys- ja diakoniatyöstä. Kassila on osallistunut muun muassa vapaaehtoiseen etsintäpalveluun ja Mattila on mukana vapaaseurakunnan ruokajakelussa.
– Sielläkin avun tarve on selvästi kasvanut. Teemme ruokaa joka perjantai, tarjoamme aterian ja lisäksi vielä lahjoituksina saatuja ruokatarpeita, Mattila kertoi.
Kirkkoherra Juhana Markkula iloitsi siitä, että kirkossa voidaan taas vapaasti kokoontua. Hänen mukaansa seurakunnassa tehdään määrätietoista työtä sen eteen, että yhä useammat löytäisivät tiensä kirkkoon.
– Seurakuntalaiset voivat myös itse ehdottaa, millaisia tilaisuuksia haluaisivat järjestettävän. Olemme hyvin avoimia kaikille ehdotuksille, Markkula sanoi.
Juhlamessuun oli kutsuttu laulamaan Pöytyän kirkkoalueen johtava kanttori Helena Heimola . Uruissa oli Kari Vuola .
Pirkko Varjo
