Jutussani kerroin, lähinnä insinööri-isän suulla, miten kätevää on, kun television suosikkiohjelmat voi nauhoittaa ja katsoa milloin huvittaa. Näin vanhemmat olivat vapaita kuljettamaan lapsiaan kehittäviin harrastuksiin, joita näillä olikin lukuisasti.
Noihin aikoihin lanseerasin myös sanan ”videoleski”. Käytin sitä kuvaamaan naisia, joiden miehet olivat niin innostuneita videonauhureista, että käyttivät kaiken aikansa niiden parissa ja unohtivat perhe-elämän. Paheksuin ilmiötä ja maalailin kuvia, joissa hehkuivat maailmanlopun värit. Vaikka olin nuori, en ollut kiinnostunut tekniikasta enkä uskonut, että se juuri voisi parantaa elämän laatua.
Muistolle ja paatokselle voi nyt nauraa. Esimerkkiperheellä meni ihan hyvin ja lapsista kasvoi kelpo aikuisia. Jos jotain ongelmia ja vastoinkäymisiä olikin ne eivät liittyneet tv-ohjelmien lähetysaikoihin. Insinööri-isä tosin on jo tuonpuoleisessa, mutta ei tietääkseni hänkään videonauhurin takia.
Oma epäluuloni sähköisiä vempaimia kohtaan on hiukan lieventynyt. Nyt siihen kuitenkin viimein on perusteita, kun äkkiä jouduimme tilanteeseen, jossa on syytä pohtia, miten selviäisimme ilman sähköä. Tähän asti olemme vain alistuneet siihen, että markkinoille tuodaan jatkuvasti uusia sähkölaitteita, jotka ensin vaikuttavat turhilta, mutta joita pian on kaikilla. Vapaus on varsin kyseenalainen maailmassa, jossa me käytännössä olemme sähkön ja markkinoiden armoilla.
Sähkön hinnan suuri nousu on vakava ja pelottava asia. Silti siinä on hyvä puoli, joka sekään ei ole vähäinen: se hillitsee kuluttamista ja pakottaa ottamaan muutaman askelen taaksepäin.
Kuvittelen olevani säästäväinen, mutta nyt huomaan monta kohtaa, joissa voin säästää. Sähkökiuasta ei nyt laiteta päälle, uuniruokia ei sähköuunissa tehdä, talossa lasketaan lämpötilaa ja laitetaan villasukat jalkaan. Tämä on vielä pientä sen rinnalla, että pitäisi tulla toimeen kokonaan ilman sähköä.
Kotien sisällä tehtävät sähkön säästöt eivät näy muualla kuin sähkölaskuissa. Joulun alla sitten nähdään, miten pitkälle olemme valmiita menemään: miten käy kausivalojen? Omasta puolestani olen jo päättänyt, että tänä vuonna valoketjut saavat jäädä kaappiin.
Pirkko Varjo
kirjoittaja on vapaa toimittaja