Mutta milloin syksy oikeastaan alkaa?
Kalenterin mukaan se alkaa syyskuussa ja kestää kolme kuukautta marraskuun loppuun asti. Historiallisesti vuodenaikojen vaihtumisajankohdat ovat liukuneet vuodenkierron ja esimerkiksi erilaisten kirkollisten juhlapyhien perusteella.
Vuodet voivat olla varsin erilaisia, joten jäykkä kalenterimääritelmä ei välttämättä kerro kaikkea. Etenkin Etelä-Suomessa ja rannikoilla voi olla vielä syyskuun alussa hyvinkin kesäistä, Pohjois-Suomessa taas syksyn merkkejä luonnossa voi havaita paljon aikaisemmin.
Vuodenaikojen vaihtumista voi määritellä myös päivän pituuden avulla. Maapallon kallistuskulmasta ja vuosittaisesta kiertoliikkeestä auringon ympäri seuraa se, että kahdesti vuodessa päivä ja yö ovat tasan kahdentoista tunnin mittaisia kaikkialla maapallolla.
Syyspäiväntasausta vietetään syyskuun lopulla, tänä vuonna perjantaina 23. päivä. Tämän jälkeen päivän valoisa aika lyhenee pohjoisella pallonpuoliskolla joulukuun talvipäivänseisaukseen saakka.
Luonnon kannalta kenties tarkin määrittely liittyy lämpötilaan. Termiseksi syksyksi kutsuttu ajanjakso alkaa silloin, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen celsiusasteen. Termisen syksyn alkamisajankohta vaihtelee vuosittain. Pohjoisimmassa Lapissa terminen syksy alkaa usein jo elokuun puolella. Rannikolle ja Ahvenanmaalle terminen syksy voi saapua vasta lokakuussa.
Koska termisiä vuodenaikoja tarkastellaan nykyisin noin kymmenen vuorokauden lämpötilojen perusteella, tiedetään niiden alkamisajankohta vasta jälkikäteen. Pidempi tarkastelujakso takaa myös sen, että muutaman päivän lämmin jakso syksyllä tai koleampi kesäpäivä eivät vielä vaikuta termisen vuodenajan vaihtumiseen.
Luonnossa kasvien ja eläinten vuodenkierto seuraa valon määrää ja lämpötilaa. Monien kasvien ruskamekanismi käynnistyy jo kesäpäivänseisauksen jälkeen päivän lyhetessä. Ne alkavat kypsyttää siemeniään ja varastoida energiaa talven varalle.
Kesän loppuessa viilenevä sää päättää kasvukauden. Kun kasvit eivät enää pysty yhteyttämään, ne reagoivat kukin tavallaan. Ruohovartisten kasvien maanpäälliset osat lakastuvat. Lehtipuut ottavat talteen lehtivihreän ja paljastavat kirkkaat ruskavärit ennen lehtien lakastumista ja putoamista maahan.
Kaikki kasvit, esimerkiksi havupuut ja jotkin varpukasvit, eivät pudota lehtiään tai neulasiaan. Niidenkin aineenvaihdunta kuitenkin hidastuu.
Kesän kiihkeys vaihtuu syksyn tullen verkkaisempaan rytmiin. Eläimet joko muuttavat talvea pakoon etelään, lepäävät kylmän kauden yli talvisuojassa tai valmistautuvat muilla tavoin.
Moneen ihmiseenkin kaamosaika vaikuttaa: väsyttää ja tekee mieli tankata herkkuja. Ehkäpä mallia kannattaa ottaa luonnosta ja hidastaa tahtia.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala