Nyt pieni-sana on poistunut museon nimestä, sillä toiminta on laajentunut kolmeen muuhun tilaan ja plokeja on näytteillä jo peräti 480 ja muita merenkulkuun liittyviä esineitä yli 600.
Edelleen se on yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan maailman ainoa plokimuseo.
Joku voi tietysti perustellusti kysyä, mikä ihmeen plokimuseo ja mitä ihmeen plokeja. Lyhyesti sanottuna plokeilla oli purjemerenkulussa keskeisen tärkeä merkitys. Niitä tarvittiin purjeiden ja koko takilan käsittelyssä, esimerkiksi purjeiden nostamisessa ja raakojen kääntämisessä.
Plokin avulla voidaan muuttaa köyden vetosuuntaa ja kahdella plokilla saadaan syntymään talja, jolloin voiman tarve vähenee ja näin hyvin yksinkertaisella laitteella voidaan nostaa suuria taakkoja. Purjelaivassa tuulen purjeisiin kohdistama voima on niin suuri, että ilman plokeja ja taljoja takilan käsittely olisi mahdotonta.
Plokeja – joita myös väkipyöriksi ja pylpyröiksi kutsutaan – on monenlaisia. Niitä on isoja ja pieniä käyttötarkoituksen mukaan. Niitä on puisia ja metallisia. Niissä voi olla pyöriä, joita myös siivuiksi sanotaan yksi, kaksi tai useampia. Suurimmat plokit olivat ns. kääntöplokeja, joita käytettiin purjelaivojen kallistamiseen, kun niiden pohjaa kunnostettiin.
Uusikaupunki oli purjelaivakaudella merkittävä merenkulkukaupunki. Varveissa ja telakalla rakennettiin laivoja ja kaupungissa toimi myös kaksi plokitehdasta.
Iniön plokimuseossa plokeja on siis 480.
– Kahta samanlaista ei löydy, Jukka Torikka vakuuttaa.
Hän on laajentanut museonsa esineistöä myös muuhun merenkulkuun. Kaikkiaan esineitä onkin jo noin 1100.
– Viime viikolla sain museooni kaksi uutta purjelaivan pienoismallia. Toinen esittää Hansakoggia, joka oli aikanaan Itämerellä yleinen ja tärkeä laivatyyppi. Sehän löytyy kuvattuna myös Taivassalon vaakunassa, Jukka Torikka kertoo.
Uudellakaupungilla on ollut Jukka Torikan mukaan ratkaisevan tärkeä merkitys plokimuseon vaiheissa.
– Olen saanut Uudestakaupungista paljon plokeja ja muuta materiaalia, tietoja, neuvoja ja kannustusta. Erityisen kiitollinen olen Henrik Helpiölle , Kauko Isotuvalle , Pekka Pihanperälle ja myös Asmo Hällforsille , hän korostaa.
– Henrikiltä on peräisin ainakin 40 plokia ja paljon muuta merenkulkumateriaalia. Museoni ei olisi näin laaja ilman häntä. Viimeksi viime viikolla sain hankittua häneltä Soinin varustamon vanhan korsteeni- eli savupiippumerkin. Hän ja Risto Ruohonen ovat auttaneet minua monesti myös käsityötaidoillaan, hän lisää.
Plokimuseo ei ole kuitenkaan vain esineiden kokoelma. Ensinnäkin esineet on sijoitettu katsojan nähtäville harkiten ja hienosti niin, että vierailusta museossa muodostuu esteettinen elämys.
Kun Jukka Torikka lisäksi osaa kertoa esineistä, niiden historiasta ja käytöstä asiantuntevasti ja sivistyneesti, käynti museossa jättää kävijään kokonaisvaltaisen vaikutuksen.
Museoon pääse etukäteen sopimalla syksyllä vielä noin kuukauden ajan ja ovet avautuvat uudelleen jälleen toukokuussa. Iniöön pääsee tietenkin omalla veneellä, mutta myös autolla kahden lautan matkassa. Tänä vuonna plokimuseossa on vieraillut vajaat tuhat kävijää.
Matti Jussila
