Kirjassa kuvattu henkilö myöntää, että köyhyys on tehnyt hänestä sairaan. Tuossa tapauksessa köyhyys oli ollut seurauksena sodasta, jonka silloinen Saksa hävisi. Mutta sodissahan ei ole voittajia ja köyhyys pyrkiikin väistämättä leviämään myös muiden kuin sotaa käyvien valtioiden ja näiden asukkaiden riesaksi. Kansainvälinen talous kun haavoittuu myös.
Tänä päivänä ongelmat ovat aivan hämmästyttävällä tavalla samanlaisia. Sota on taas käynnissä Euroopassa ja kansalaisten köyhtyminen on alkanut. Rahan niukkuus meillä ja muuallakin on ollut jo ennestään.
Rahapula on suhteellinen käsite. Meillä suuri osa kansasta on mankunut rahan perään ja valtiovalta on vastannut heidän huutoonsa. Mutta kun sillä ei ole ollut mistä jakaa, niin edustajamme ovat turvautuneet jotenkuten toimeentuleviin. Mistä nyt otatte, kun hyvinä aikoina jo on vähänkin maksukykyisempien kotitaloutta huononnettu köyhyysrajaa kohti?
Mutta valtionyhtiöiden edustajat ovat samaan aikaan syytäneet rahaa ulkomaille miljarditolkulla harjoittamalla siellä liian riskeille altista liiketoimintaa. Sekä venäläiset että saksalaiset ovat olleet suorastaan ryöväreitä, minkä varominen varmasti on täytynyt jo ennestään olla kaikkien tiedossa.
Mutta eihän meidän valtionyhtiöiden johtajilta nähtävästi ole vaadittu yhtään mitään kun heitä kaiken kukkuraksi on hemmoteltu mielettömän suurilla palkkioilla, joiden maksamisesta toinen toisilleen itse olivat päättäneet.
Ensin puunjalostusteollisuuden johtajat hävisivät kaupoillaan Yhdysvalloissa, sitten Soneran operaattorikaupoissa hävittiin Saksassa ja sen jälkeen tulivat menetykset Fortumin itään laajentumisesta Venäjällä. Nyt ovat sitten saamassa takkiinsa liiketoimistaan energia-alalla Saksassa yhä enemmän ja enemmän joka päivä.
Reino Alho