Nainen, joka rakasti kiviä – Elina Lehtonen Anna Hietasen jalanjäljissä Uudessakaupungissa

0
Geologian tohtori Elina Lehtonen tarkastelemassa Anna ja Sirkka Hietasen nimikirjaimia Nuhjan saaren rantakalliossa. Hänet toi Nuhjaan elämäkerran kirjoittaminen Anna Hietasesta.

Elina Lehtonen kumartuu tutkimaan Nuhjan saaren rantakalliossa Uudessakaupungissa olevaa hakkausta, jossa ovat nimikirjaimet AH ja SH sekä geologin vasaran kuva.

– Tuntuu ihmeelliseltä olla samassa paikassa, jossa Anna Hietanen on käynyt kahdeksan vuosikymmentä sitten, geologian tohtori Elina Lehtonen pohtii.

Hän tuli Uuteenkaupunkiin ja Nuhjan saareen varta vasten Anna Hietasen jalanjäljissä, sillä hän on kirjoittamassa elämäkertaa tuosta ensimmäisestä suomalaisesta naispuolisesta geologian tohtorista – naisesta, joka rakasti kiviä. Anna Hietanen teki 1930- ja 1940-luvun vaihteessa laajoja kallioperätutkimuksia myös Uudessakaupungissa, erityisesti saaristossa ja Kalannissa.

Anna Hietanen oli syntynyt vuonna 1909 Isossakyrössä ja hän oli Uudenkaupungin vaiheessa väitellyt juuri geologian tohtoriksi suomalaisista kvartsiiteista. Hän toimi ensin assistenttina ja myöhemmin dosenttina Helsingin yliopistossa.

Samassa yliopistossa vaikutti myös professori Pentti Eskola , joka oli suomalaisen geologisen tutkimuksen ja opetuksen uudistaja ja joka kohosi varsinkin väitöskirjansa ansiosta maailman geologien eturiviin.

Eskola teki vuonna 1938 Geologiselle Toimikunnalle tutkimuksen Kalannin alueesta. Tutkimusraportin ensimmäinen lause kuuluu näin:

”Tohtori Anna Hietanen ylioppilas Sirkka Hietasen avustamana suoritti johdollani kenttätutkimuksia kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun ja kartoitti alueen Uudenkaupungin rautatiestä pohjoiseen Pyhärannan Santtion kylään saakka sekä suurimman osan Uudenkaupungin saaristoa ja Pyhämaan luodon.”

Tärkeän geologisen tiedon ohella selviää samalla myös se, kenelle Nuhjan kallion nimikirjaimet SH kuuluvat.

Miksi sisarukset sitten hakkasivat nimikirjaimensa juuri Nuhjan rantakallioon? Se selittyy sillä, että he olivat majoittuneet kesällä saarella sijaitsevassa huvilassa, jonka rakensi aikanaan laivanvarustaja Zachariassen ja joka oli tuolloin – ja on nykyäänkin – Jussilan suvun hallussa.

Elina Lehtosen toiveena oli saada käydä elämäkertatyönsä merkeissä Nuhjan saaressa ja myös huvilassa. Se toive toteutui.

Hän on liikkunut Anna Hietasen jalanjäljissä myös muualla Uudessakaupungissa, muun muassa Lepäisillä.

– Vuosina 1941 ja 1942 Anna Hietanen on tehnyt kartoitustöitä muun muassa Iso-Vehaksessa, Vaakuassa, Putsaaressa, Iso-Hylkimyksessä ja Kuliluodossa. Tiedot selviävät Annan laatimista kenttäkirjoista ja kartoista, Elina Lehtonen kertoo.

Niiden mukaan Nuhjan saaresta oli otettu näyte numero 139.

– Ainakin kesällä 1941 sisarukset liikkuivat saaristossa Sundholman kartanon veneellä, hän lisää.

Myöhemmin Anna Hietanen muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän saavutti mainetta tutkimuksillaan ja toiminnallaan geologian alan tehtävissä. Geologia oli tuolloin hyvin miesvaltainen ala ja Hietanen oli ensimmäisiä naispuolisia alan huippututkijoita.

– Yhtenä syynä Yhdysvaltoihin muuttoon oli epäilemättä se, että Anna Hietanen haki tärkeää virkaa Helsingin yliopistossa, mutta ei tullut valituksi. Viran täytöstä muodostui asiakirjojen perusteella pitkä ja raskas prosessi, Elina Lehtonen kertoo.

Vuonna 1994 Anna Hietanen-Makela valittiin Suomen Geologisen Seuran kunniajäseneksi. Samana vuonna hän kuoli Kaliforniassa 83-vuotiaana.

Elämäkerta Anna Hietasesta on Elina Lehtosella jo pitkällä. Hän on saanut tarkoitusta varten apurahan, jonka turvin on voinut työskennellä viime vuonna. Tällä hetkellä hänellä on valmisteilla kollegansa Jussi Heinosen kanssa myös toinen kirja, kansantajuiseksi tarkoitettu teos Suomen muinaisista tulivuorista ja muista salaisuuksista.

– Mitä enemmän tietoja Annasta olen löytänyt, sitä enemmän olen asiasta kiinnostunut. Tavoitteenani on, että saisin käsikirjoituksen valmiiksi tämän vuoden aikana. Kustantaja on vielä etsinnässä, mutta toivottavasti kirja julkaistaisiin ensi vuonna tai sitten seuraavana, hän kertoo.

– Pyrin saamaan kirjaan oman kertojanääneni. Olen itsekin kallioperägeologi ja geologian tohtoriksi väitellyt nainen, kuten Annakin.

Kirjassa tulee kaikesta päätellen olemaan Uudellakaupungillakin oma osuutensa.

Myös kirjan työnimi on siis jo mietitty: ”Nainen, joka rakasti kiviä”.

Matti Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän