Ongelmia teillä

0

Autoletka matelee selvästi hiljempaa, mitä nopeusrajoitus antaisi luvan ajaa. Mutta kohta alkaa ohituskaista ja pääsee hidastelijoiden ohi. Paitsi, että ei pääse, koska kaikki autoilijat nostavat yhtäkkiä vauhtiaan, vaikka nopeusrajoitus ei muutu.

Kaistan päättyessä vauhti tippuu huomattavasti ja taas körötellään jonossa.

Jostain syystä osa autoilijoista kuvittelee, että ohituskaistan aikana nopeusrajoitus on aina suurempi, vaikka melko usein saa ajaa satasta jo ennen kaistan alkamista. Liikenteessä tapaa paljon muitakin omituisuuksia, joihin en keksi järkevää selitystä.

En ole täydellinen kuski, varmasti kaukana siitä, mutta kuitenkin yli 20 vuotta Suomen teillä suhanneena uskoisin olevani edes kohtalaisen hyvin perillä liikennesäännöistä.

Olen mielestäni kuitenkin melko rauhallinen kuljettaja, vaikka joskus joidenkin törttöilyt saavat useammankin kirosanan sadattelut osakseen. Onneksi istun suurimmaksi osaksi yksin autossa, joten voin huudella ihan rauhassa.

Oma autoni ei kiihdy kovinkaan nopeasti, joten melko suurella todennäköisyydellä moni nopeamman auton omistaja on kironnut maltillisuuttani. Yleensä heillä on allaan jokin saksalainen auto. Mutta vaikka kuinka roikkuisit puskurissani kiinni ja yrittäisit kuikuilla oikealta ja vasemmalta, en lähde edessä olevan rekan ohi, jos en näe tarpeeksi pitkälle eteeni.

Olen tuijottanut rekkojen perävaloja aika monta tuntia elämässäni. Erityisesti opiskeluaikoina, kun ajoin muutaman viikon välein opiskelukaupunkini ja kotikaupunkini väliä talviaikaan, tulivat perävalot tutuiksi. Ohi ei päässyt, koska ohituskaistoja ei ollut, eikä pöllyävän lumen takaa nähnyt tuliko joku vastaan.

Aina silloin tällöin taakseni ilmestyi joku hätäisempi kuljettaja, joka päätti, että ohi on päästävä. Ja usein mentiinkin, vaikka tuskin hänenkään näkökykynsä on yliluonnollinen. Ainakin viimeksi optikolla käydessäni oma näköni oli hyvä.

Välillä myös hämmästyttää, että onko vanhoihin, yli 20 vuotta vanhoihin autoihin yhtäkkiä asennettu vakionopeudensäädin. Monella vauhti nimittäin ei muutu miksikään, vaikka nopeusrajoitus olisi 60, 80 tai 100 km/h. Ei, se pysyy tasaisesti noin 75:ssä. Tai ehkä heidän silmälasinsa ovat unohtuneet kotiin ja ajetaan varmuuden vuoksi suunnilleen joka tielle sopivaa vauhtia, kun ei näe kyltistä todellista rajoitusta. Siinä vaiheessa kaasupoljin tosin löydetään, jos joku yrittää ohi.

Yleinen huomioni on, että alennettuja nopeusrajoituksia ei haluta noudattaa. Yleensä siihen on jokin syy, että 60 vaihtuu 50:een tai 40:stä tiputetaan 30:een. Moni ei tunnu välittävän, vaikka alueella olisi koulu tai päiväkoti. Ainoastaan valvontakamera saa aikaan äkkijarrutuksen.

En jaksa uskoa, että kaikki liikenteessä harmaita hiuksia aiheuttavat kuljettajat hölmöilevät tahallaan. Osa on luontaisesti varovaisempia ja kun huomio kiinnittyy yhteen asiaan, jää jokin toinen seikka näkemättä. Ehkä ohittava auto saa pasmat niin sekaisin, että oikea jalka painaa hetkellisesti enemmän.

Moni liikenteen vaaratilanteista johtuu puhtaasti huonosta tuurista. Kun mutkikkaan tien ainoa pidempi suora aukeaa, tulee vastaan autoja tasaisin väliajoin ja samaan aikaan mopoauto tai traktori ilmestyy näkökenttään.

Parhaassa tapauksessa traktorin edessä polkee oman elämänsä Lance Armstrong pyöräilyshortsit vilkkuen niin lujaa, ettei kukaan pääse kenenkään ohi. Traktorikaan ei mahdu väistämään bussipysäkille, koska joku on pysähtynyt sinne puhumaan tärkeää puhelua tai etsimään Spotifysta sitä yhtä soittolistaa, jonka loi automatkoja varten kolme vuotta sitten.

Helpointa olisi matkustaa julkisilla, mutta silloin en pääsisi koskaan perille.

Risto-Matti Kärki

tuottaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän