Vuonna 2020 tapahtui Lokalahdelta lähtöisin olevan Samuli Jussilan elämässä suuri muutos. Hän pääsi opiskelemaan tutkinnon itselleen mieleisellä alalla. Tämä vaati Jussilalta muuttoa ulkomaille, Lontooseen, juuri, kun pahimmat koronarajoitukset olivat maassa voimassa.
– Rajoitukset olivat erittäin tiukat. Ekana vuonna piti tehdä etäopintoja, Jussila toteaa.
Jussila opiskelee lontoolaisessa teatterikorkeakoulussa. Näyttämöala on tunnetusti vaikea ala menestyä ja päästä sisään. Jussilankin kohdalla se vaati paljon panostusta, mutta myös motivaatiota ja innostusta.
– Muistan sanoneeni pienenä, että minusta tulee taiteilija. Minä esimerkiksi piirsin ihan älyttömän paljon, Jussila kertoo.
Teatteri-innostus sai alkunsa siitä, kun Jussilan vanhemmat ja isovanhemmat kävivät lasten kanssa teatterissa. Hän haltioitui näyttämömaailmasta.
– Jotenkin on tehnyt vaikutuksen, että siinä on itse samassa tilassa esiintyjien kanssa.
Niinpä Jussila aloitti teatteriharrastuksen yläasteen aikana.
– Yläasteella menin Uudenkaupungin teatteriin, kun siellä oli harrastelijatoimintaa. Se olikin sitten lopun alkua, Jussila naurahtaa.
Yläkoulu- ja lukiovuodet kuluivat teatterin merkeissä. Jussila osallistui myös kesäteatteriin, ja lukuisiin näytelmiin.
– Muistan, kun Uusikaupunki täytti 400 vuotta, oli turistiteemainen esitys, jossa kuljimme junalla ympäri kaupunkia ja esitimme turistioppaita.
Teatterin myötä Jussilan uratavoitteet sinetöityivät.
– On kannustettu todellakin yrittämään. Tunnustin itsekin, että alalle on niin vaikea päästä. Ei yrittämällä kuitenkaan menetä mitään, hän toteaa.
Lukion jälkeen oli vuoro hakea opiskelemaan.
– Lukion jälkeen, kuten kaikki muutkin näyttelijäksi haluavat, hain Helsinkiin teatterikorkeakouluun. Yllätys, en sinne päässyt, Jussila hymähtää.
Niinpä tie vei lukion jälkeen armeijan harmaisiin. Palveluksessa hän viihtyi yhdeksän kuukautta, saavuttaen korpraalin arvon. Palveluksen jälkeen matka vei Helsinkiin, Laajasalon opistoon.
– Näyttelemistä opiskelin Laajasalossa kaksi vuotta. En halunnut tehdä muuta kuin näytellä.
Opintojen aikana Jussila haki teatterikorkeakouluun, jonne sisäänpääsy oli hyvin lähellä. Opistotason koulutus oli Jussilalle tärkeä asia, mutta hän halusi tutkintoon tähtäävään opetukseen.
– Neljäntenä pääsykoekeväänä päätin, ettei ole mitään menetettävää. Niinpä hain opiskelemaan Englantiin ja Ruotsiin.
Koulun ovet aukesivat Lontoossa, ja siitä alkoi Jussilan stressaavaksikin luonnehtima muuton valmistelu.
– Suurin osa ihmisistä ei uskalla sitä ymmärrettävästi tehdä. On hyvä miettiä ja olla suunnitelmat finanssipuolen suhteen. Suosittelen ehdottomasti, on ollut elämäni suurin seikkailu, Jussila tiivistää.
Jussilan onnistui muuttaa Lontooseen ennen Iso-Britannian EU-eroa. Siispä hän oli oikeutettu unionin yhteiseen työmarkkinatukeen.
Hänellä on myös oikeus saada maassa lainaa, jolla maksaa lukuvuosikustannukset. Opintotuki ja säästöt kuuluvat nekin rahoitussuunnitelmaan. Yhden lukuvuoden hinta on noin 10 000 puntaa, eikä asuminen Lontoossa ole erityisen edullista. Opiskelu on ollut antoisaa, mutta rankkaa.
– Tutkintotasolla näytteleminen on todella intensiivistä. Kyllä siinä täytyy olla tosi iso sisäinen motivaatio.
Lokalahden ja Lontoon välillä on Jussila huomannut eroja.
– Lontoossa on kaikkea. Siellä on niin iso showbusiness-puoli, että aina voi mennä katsomaan jotain.
Maaseudulla asunut Jussila on jäänyt kuitenkin kaipaamaan etenkin yhtä asiaa.
– Ei siellä ole sellaista luonnonläheisyyttä.
Kulttuurierojakin löytyy jonkin verran. Päällimmäisenä Jussilan mieleen tulee se, kuinka asiat sanotaan.
– Yleisesti pohjoismaissa asiat sanotaan suoraan. Briteissä ollaan näennäisen kohteliaita. Pitää joskus rivien välistä lukea, mitä oikeasti tarkoitetaan.
Kenties rankin aika on lyhyttä kesälomaa Suomessa viettävälle Jussilalle edessä. Hän aloittaa kandivuotensa palatessaan takaisin Lontooseen.
– Meille on sanottu, että kannattaa varautua siihen, että koulussa ollaan joka päivä kiinni kello 8–20. Koulu odottaa meiltä, että jatkamme vapaa-ajallakin treenaamista. Luvassa on vaiherikas vuosi ja paljon näytelmiä, joita ihmiset tulevat katsomaan.
Tulevan vuoden merkitys on myös urakehityksen kannalta merkittävä. Agentit etsivät taitavia näyttelijöitä edustettavikseen, ja sitä kautta näyttelijä usein löytää työtä.
– Sinne tulee paljon agentteja ja haluaisin saada oman. Haluan tehdä kansainvälisesti töitä, mutta myös Suomessa.
Jussila kannustaa kaikkia ainakin kokeilemaan siipiään teatterialalla, mikäli se kiinnostaa.
– Jos kiinnostaa, ehdottomasti yritä. Se ei ole helppo ala, tosi moni sille alalle haluava ei ymmärrä, kuinka raskasta se on. Vaikka moni sanoo, että se on vaikeaa, usko silti itseesi ja yritä. Se pätee mihin tahansa alaan. Tunnet itsesi parhaiten.
Patrick Paldanius
