Petolliset kihokit

0
Pyöreälehtikihokin tunnistaa nimensä mukaisesti pyöreistä tai hieman soikeista lehdistään.

Kostean soisilla alueilla voi sammaleen seasta löytää pienen kihokin. Ruusukkeena kasvavan kasvin lehdet ovat kapeiden varsien päässä. Varressa ja lehtien yläpintaa peittävissä nystykarvoissa on punainen värisävy. Eksoottisen näköisten lehtikarvojen päissä kimaltelevat kirkkaat pisarat tahmeaa nestettä. Kasvin ulkonäkö onkin lähemmin tarkasteltuna kuin tieteiselokuvasta peräisin.

Kihokki on lihansyöjäkasvi. Se pyydystää lehtien tahmeilla liimapisaroilla pieniä hyönteisiä. Sokeripitoinen neste tuoksuu makealle ja houkuttelee puoleensa mettä etsiviä hyönteisiä. Kun pahaa aavistamaton uhri erehtyy koskemaan lehden nystykarvoja, reagoi lehti kosketukseen ja kiertyy kiinni.

Sulkeutunut lehti erittää ruuansulatusentsyymejä, jotka aloittavat ansaan jääneen uhrin parissa työnsä. Lopulta saalis on sulatettu ja sen sisältämät ravinteet napattu kasvin käyttöön.

Mitään pikaruokaa eivät kihokin lehdille eksyneet hyönteiset ole: kasvilla kestää lehden sulkemisessa useita tunteja. Saalista kasvi sulattelee monta päivää. Kaikeksi onneksi liimapisarat tukehduttavat pakoon pyristelevän uhrin.

Kihokki käyttää saaliinsa tehokkaasti hyödyksi. Ruokailun päätteeksi jäljelle jää vain hyönteisen tyhjä kitiinikuori, joka varisee kasvin tyvelle. Kasvukauden aikana yksi kihokki voi pyydystää jopa tuhansia hyönteisiä.

Kihokkikasveja kasvaa Suomen luonnossa kolme eri lajia. Pyöreälehtikihokki ja pitkälehtikihokki kasvavat koko maassa. Jos molempia lajeja kasvaa samassa kasvuympäristössä, ne saattavat myös risteytyä keskenään. Jälkeläisillä on molempien lajien piirteitä ja ne ovat yleensä suurikokoisempia kuin emokasvinsa.

Pyöreälehtikihokki on yleisin kihokkilajimme ja vähiten tarkka kasvuympäristönsä suhteen. Se kasvaa rahkasammaleen suojissa avoimilla soilla ja rannoilla, mutta selviää myös kuivemmissa paikoissa esimerkiksi ojien penkoilla. Pyöreälehtikihokkia suurempi pitkälehtikihokki suosii märempiä kasvuympäristöjä. Etelä- ja Lounais-Suomessa kasvava ravinteikkaiden ympäristöjen pikkukihokki on harvinaistunut soiden kuivatuksen ja rantojen umpeenkasvun takia.

Kansanparannuksessa kihokeilla on ollut kiinnostava rooli erilaisissa uskomushoidoissa. Niiden on ajateltu hoitavan naisten vaivoja ja seksuaalista haluttomuutta. Kihokkien kansanomaisia nimityksiä ovatkin esimerkiksi kiimaruoho ja himoheinä.

Alkemistit puolestaan olivat kiinnostuneita kihokeista, sillä kasvin liimapisaroiden uskottiin kestävän kuumaa auringonpaistetta ja soveltuvan siksi raaka-aineeksi kullan valmistuksessa.

Kihokeista on löydetty myös aitoja lääkinnällisiä yhdisteitä. Pyöreälehtikihokkia kerätäänkin suomalaisilta soilta joka kesä satoja kiloja lääke-, luontaislääke- ja kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin. Suurin osa kerätyistä kasveista myydään Keski-Eurooppaan, jossa siitä valmistetaan muun muassa erilaisia yskänlääkkeitä.

Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän