Pyhiä ja pahan ilman lintuja

0
Älykästä korppia on kutsuttu myös pahan ilman linnuksi.

Ihmisillä ja linnuilla on kautta tunnetun historiamme ollut keskinäinen yhteys. Lintukuvia maalattiin luolien seinille jo 30 000 vuotta sitten.

– Muinaisissa kulttuureissa linnuista tuli tärkeä osa uskomuksia, myyttejä sekä tarinoita. Linnut nähtiin sanansaattajina jumalille tai niinä, jotka vievät ihmisen sielun jonnekin pois tästä maailmasta, historioitsija Tiina Hero kertoo. Hän luennoi Vakka-opistossa.

Myöhemmin maanviljelys teki linnuista tärkeitä. Seurattiin niiden muuttoa ja tehtiin ennusteita vuoden tulosta. Linnut symboloivat myös perheyhteyttä.

– Ja ainahan ihminen on kautta historian haaveillut lentämisestä lintujen tapaan. Siivet saivat selkäänsä jo liian lähelle aurinkoa lentänyt Ikaros sekä muutkin muinaiset taruolennot, kuten lentävät ratsut ja aarnikotkat. Hero sanoo.

Muinaisessa Egyptissä linnuilla oli keskeinen rooli taiteessa ja kulttuurissa. Jumalolentoja kuvaavilla veistoksilla oli siivet tai ne olivat lintujen kaltaisia. Linnut symboloivat myös matkaa tuonpuoleiseen.

– Yksi tunnettu tarina, jossa linnuillakin on iso merkitys, liittyy vedenpaisumukseen. Tarina lienee syntynyt muinaisessa Mesopotamiassa. Gilgamesin tarussa kerrotaan miten paisumuksen jälkeen ilmoille päästettiin korppi ja kyyhkynen. Kuten Nooakin arkistaan, Hero kertoo.

Tunnettiin myös erinäköisiä mielikuvituslintuja, joista tunnetuin on feenix-lintu, joka värikkäine sulkineen nousi tuhkasta. Oli myös ”myrskylintuja”, jotka toivat tuulet ja myrskyt, muinaisessa tarustossa myös ”tulilintuja”, jotka toivat tulen tullessaan. Kotkaan liittyy myös edelleen lipuissa ja vaakunoissa esiintyvä kaksipäinen kotka.

Oli myös jo pelkällä katsellaan tappamaan pystynyt basiliski, joka syntyi munasta, jonka vanha kukko muni ja rupikonna hautoi.

Raamatussakin mainitaan nimeltä monia lintulajeja. Kyyhkynen on viestin tuoja ja pyhyyden symboli. Omassa Kalevalassamme esiintyvät muun muassa kaarne (korppi) ja kokko (kotka) sekä sotka, jonka munasta maailma sai alkunsa.

– Paitsi symboleina, linnut nähtiin myös ennustajina tulevasta. Niistä ennustettiin säätä. Kevään tuloa, myrskyjä, jopa onnettomuutta ja kuolemaakin, Hero kertoo.

Pohjan perillä ennuslintuina olivat etenkin käki, metso, harakka sekä ehkä hieman yllättäen myös käpytikka.

– Näistä käkeen liittyy paljon uskomuksia. Sen kukunnasta ennustettiin vuosia avioliiton solmimiseen, mutta myös jäljellä olevia elinvuosia. Metson ilmaantuminen pihapiiriin ei ollut hyvä enne ja harakan naurukin ennusti ikävyyksiä. Käpytikkakin ennusti pahaa, ainakin sen nurkan ja kulman osalta, jossa se hakkasi, Hero kertoo.

Oma lukunsa oli hyypiä eli huuhkaja. Jos se tuli nurkkiin huhuilemaan, hyvää ei ollut silloinkaan luvassa talon väelle.

Ennuslintu oli myös korppi. Proosallisesti myös pahan ilman linnuksi sanottu. Jos ne tulivat kaartelemaan talon ylle niin hyvää ei luvannut sekään. Musta väri lienee symboloinut myös muutakin ikävää, jopa kansakuntien kohtaloita. Toisaalta korppi nähtiin myös kujeiluun ja kepposiin liittyvänä ja senhän se älykkäänä lintuna osaakin.

Eikä tuttu naakka päässyt vähemmällä. Huonoa säätä, kuolemaa ennusti tämäkin ”pirun lintu”. Toisaalta uskottiin myös, että entiset papit saattoivat palata tuttuun kirkkoonsa naakkoina tai kansan kielellä kirkhakkisina.

Paljon uskomuksia ja ennustuksia on liittynyt myös vesilintuihin. Maailma syntyi sotkan tai hanhen munasta. Vesilinnutkin nähtiin viestintuojina korkeuksista ja myös kuolevan ihmisen henki saattoi lentää vesilinnun muodossa.

Nykyinen kansallislintumme laulujoutsen oli pyhä lintu saamelaisille. Sen tappaminen vei surmaajansakin tuhoon. Muualla sitä metsästettiin ja joutsen oli kerran kadota kokonaan maastamme. Joutsen oli myös odotettu kevään tuoja pohjoiseen.

Omia ennusteita keväästä ja vuoden tulosta tehtiin lintujen perusteella muutenkin. Tiedettiin, että kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta ja pääskysestä ei päivääkään. Lintujen kevätmuuton aikaistuttua jopa viikkoja sanonta on nyt enemmän vanhaa perinnettä.

Eikä väheksyä pidä kotoisia kukkoja ja kanojakaan. Niidenkin tekemisiä seurattiin ja tehtiin ennusteita tulevasta vuodestakin. Perinnettä sekin, että kalkkuna on joutunut amerikkalaisen kiitospäivän ateriaksi.

Kaikista lintuihin liittyvistä kunnioittavistakin perinteistä huolimatta ihminen ei ole aina kohdellut luontoa ja lintuja hyvin. Monia lajeja on kadonnut. Sukupuuttoon on ajettu muun muassa drontti ja kerran ehkä maailman runsaslukuisin lintu muuttokyyhky.

Rauno Laine

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän