Rannikkoalueet ovat erityisen alttiina tuulten vaikutuksille. Myrskyksi määritellään Suomessa vähintään 21 metriä sekunnissa etenevä tuuli. Syksyisin ja talvisin voimakkaat myrskyt syntyvät yleensä Pohjois-Atlantilla, kun lämpimät ja kylmät ilmamassat kohtaavat toisensa.
Syntysijoiltaan myrskyt kulkeutuvat Suomea kohti. Useimmiten ne laantuvat matkalla niin, että täällä ne näkyvät vain vähän tavallista tuulisempana päivänä. Toisinaan myrskyt ehtivät Suomeen asti. Kovan myrskyn seurauksena syntyy yleensä laajasti tuulituhoja. Sähköt voivat katketa ja puita kaatuu.
Ihmiset varautuvat yleensä myrskyjen tuloon ja pystyvät suojautumaan pahimmalta myräkältä. Mutta miten tuulet vaikuttavat luontoon?
Kasvit ankkuroivat itsensä maahan juuriston avulla. Myrskyissä kaatuu usein vanhempia puita. Sellaisia, joiden juuristo on heikossa kunnossa, eikä pysty pitämään puuta pystyssä. Myös tietyt puulajit ovat kasvutapansa takia alttiimpia kaatumaan.
Kuusella, hieskoivulla ja tuomella on laaja, mutta melko lähellä maan pintaa sijaitseva juuristo. Ne ovat sopeutuneet rehevän kosteaan kasvuympäristöön, jossa syvemmällä maaperässä saattaa olla jopa hapettoman märät, epäsuotuisat elinolosuhteet. Pinnallinen juuristo ei kuitenkaan aina pysty pitämään korkeita puita pystyssä kovalla tuulella.
Voimakas tuuli kuluttaa maaperää, samoin sen nostattamat korkeat aallot. Rantavyöhyke onkin jatkuvassa muutostilassa. Uutta maata nousee maankohoamisen seurauksena vedestä, tai rannan kehitys käynnistyy vaikkapa ihmisen toimien kautta alusta: vastassa ovat paljaat kalliot tai tuulen kasaamat irtonaiset hiekkadyynit.
Vähitellen tuulet ja aallot kuljettavat eloperäistä ainesta mereltä maalle: ajopuuta, kasvupaikoiltaan irronnutta rakkolevää ja kasvinosia. Niistä muodostuu maatumisen seurauksena uutta ravinteikasta maata, jolle rannikkoalueiden olosuhteisiin sopeutuneet kasvit pääsevät levittäytymään. Ensimmäisten kasvien juuret alkavat sitoa irtonaista maata paikoilleen ja vähitellen alueella alkavat viihtyä vaateliaammatkin lajit.
Oman haasteensa merialueiden rannikkovyöhykkeelle tuo veden suolaisuus. Vaikka Suomen rannikoilla suolapitoisuus onkin varsin matala, on se kuitenkin monelle lajille liikaa. Rantavyöhykkeellä viihtyvät sellaiset kasvilajit, jotka sietävät suolaa. Etenkin heinistä, savikkakasveista ja asterikasveista löytyy paljon rannikoiden asukkeja.
Navakat tuulet sekoittavat myös jokisuistojen vettä. Mereen laskevien jokien alajuoksuille muodostuu makean ja suolaisen veden sekainen vyöhyke, jossa viihtyvät monet ainutlaatuiset eliöt. Osa lajeista on makeanveden lajeja, jotka sietävät juuri ja juuri pieniä suolapitoisuuksia. Toiset taas ovat merilajeja, joille suolaa on vielä tarpeeksi.
Tulevat syysmyrskyt tuovat jälleen haasteita rannikon luonnolle – onneksi se on niihin tottunut.
Teksti Lily Laine, kuva Maija Karala