Seutujuna olisi kaikkien radanvarsikuntien etu

0

Liikenteen kehittyminen on läpi historian ollut keskeinen talouden kasvun ajuri. Tuotanto ja kaupankäynti on lisääntynyt, kun raaka-aineita ja tuotteita on voitu kuljettaa pidempiä matkoja ja entistä kustannustehokkaammin. Tehostunut henkilöliikenne on laajentanut työssäkäyntialueita, mikä on edistänyt paitsi yritysten toimintaedellytyksiä, niin myös ihmisten mahdollisuuksiin löytää juuri itseään kiinnostavia ja omaa osaamista parhaiten vastaavia työmahdollisuuksia.

Yhtä selvää kuin liikenteen kasvun tuomat hyödyt, on myös tarve suunnata liikkumista ympäristöystävälliseen suuntaan. Raideliikenteellä on ratkaiseva merkitys sekä liikkumisen tehokkuuden, että sen päästöttömyyden suhteen.

Uudenkaupungin ja Turun välinen paikallisjunaliikenne lopetettiin vuoden 1993 alussa kannattamattomuuteen vedoten. Ja niin kauan kuin muistan, on eri tahojen toimesta nostettu esille tarve liikenteen aloittamiseksi uudestaan koko Varsinais-Suomen alueella. Ajatuksen vastaanotto on valtiollisen operaattorin toimesta ollut kuitenkin vähintäänkin nuivaa. Asiaan liittyviä ongelmia on korostettu, mutta halu ratkaisujen löytämiseen on loistanut poissaolollaan.

Liikenteen kannattamattomuus ei ole relevantti peruste. Kyse on joukkoliikenteestä, mikä Suomen oloissa on muutenkin subventoitua. Hyödyt taas syntyvät siitä, että parantamalla eri seutujen saavutettavuutta vaikutetaan maakunnan kaikkien alueiden elinvoimaan ja työllisyyteen.

Markkinoille olisi tulossa myös uusi potentiaalinen operaattori, jonka suunnitelmissa Turku–Uusikaupunki-yhteysväli olisi ensimmäinen askel ja toiminta voisi siitä laajentua myöhemmin. Kysyntäpotentiaalia on, sillä heidän omien ja toisaalta Väyläviraston arvioiden pohjalta Turku–Uusikaupunki-yhteysvälillä tehtäisiin yli tuhat ja mahdollisesti useampikin tuhat edestakaista matkaa vuorokaudessa. Arviot perustuvat tietoihin työmatkaliikenteestä radanvarren eri kuntien välillä.

Tekniset edellytykset liikenteen aloittamiseksi parantuivat merkittävästi, kun Uudenkaupungin rata sähköistettiin. Radan nopeusrajoitusta on vielä nostettava sataan kilometriin tunnissa. Tämä ei kuitenkaan pitäisi olla kovin aikaa vievä operaatio ja tarvittava rahoituskin näyttäisi olevan näköpiirissä.

Radan nopeusrajoitus oli 100 km/h jo silloin kun sillä vielä paikallisliikennettä harjoitettiin. Rata itsessään on kaikin puolin erinomaisessa kunnossa. Palveleehan se muun muassa Yaran erittäin raskaita kuljetuksia. Nykyinen 60 km/h nopeusrajoitus perustuukin vain tiukentuneisiin turvallisuusmääräyksiin ja pääasiassa nopeuksien nostamisessa olisi kyse joidenkin tasoristeysten poistamisesta tai niiden turvallisuuden parantamisesta.

Sinänsä on sama, mikä yhtiö Turku–Uusikaupunki-väliä liikennöi, kunhan palvelutaso on sen hyödynnettävyyden kannalta riittävä. Tämä tarkoittaa vähintään tunnin vuorovälein tapahtuvaa liikennöintiä aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti. Lähijunan ei myöskään pidä olla muusta julkisesta liikenteestä erillinen osanen, vaan sen pitää saumattomasti linkittyä esimerkiksi osaksi Turun seudun Föli -kokonaisuutta.

Jarkko Heinonen

Uudenkaupungin

elinkeinojohtaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän