Sanalla on toinenkin, silmien väristä riippumaton ominaisuus, josta nimenomaan suomalaiset tunnetaan. Usein menemme lankaan liian luottavaisina, esimerkkitapauksena voisi mainita sen, kun Berlusconi lupasi Paavo Lipposelle melkein Kuunkin taivaalta, mutta vain puheissaan, ja Lipponen antoi tukensa, eikä vastalahjaa saatu, vaan sitä vastoin ”makaroninsyöjä” haukkui suomalaiset ruoat lyttyyn.
Se on kuitenkin vanha asia, mutta sama meno jatkuu. Suomi on ostanut ”ilmaa” milloin mistäkin suunnasta. Nyt Saksa maksattaa Suomella oman mokansa energiavalinnoissaan. Sähköstäkin puhutaan enää vain miljardeissa, eikä laskun loppusummasta yksin mökissään asuvan ole mahdollisuutta mitään käsitystä saada.
Valdemar Takaperko
