Tuomo Paasi kertoi syksyn ensimmäisessä merellisessä illassa tarinan setänsä sodanaikaisista vaiheista Kiinassa. Urho Paasi palveli norjalaisessa laivassa, jonka miehistö pakotettiin jäämään Hongkongiin Pearl Harborin tapahtumien takia joulukuussa 1941. Myöhemmin hänet siirrettiin Shanghaihin.
Kun Urhosta ei kuulunut mitään moneen vuoteen, omaiset olettivat hänen kuolleen maailmansodan melskeissä. Niin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut.
Tuomo Paasi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Uudessakaupungissa. Hän on syntynyt Viipurissa ja 2-vuotiaana Tuomo muutti perheensä mukana Uuteenkaupunkiin. Isä palveli merivartiolaitoksessa, muun muassa vartiolaiva Uiskossa.
Tuomo Paasi kävi koulunsa täällä ja pääsi ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta vuonna 1957. Hän harrasti jo täällä monipuolisesti musiikkia. Opiskelemaan hän meni Turun yliopistoon.
Tuohon aikaan hän tutustui oikeastaan ensimmäisen kerran paremmin setäänsä Urhoon. Tämä oli jäänyt nuorelle pojalle vieraaksi tuon pitkän Kiinan-reissun takia ja sen jälkeen setä oli seilannut merikapteenina maailman merillä.
Tuolloin 1950-luvun lopulla hän työskenteli jäänmurtajissa Turku asemapaikkana ja laivan käydessä hiilestämässä Urho kutsui usein Tuomon lounaalle päällikkömessiin.
– Se oli aina köyhälle opiskelijalle ainakin viikon paras ateria, Tuomo Paasi muistelee mielihyvällä.
– Yritin silloin kysellä sedältäni myös hänen vaiheistaan Kiinassa, mutta hän ei halunnut niistä kovin paljon kertoa. Hän totesi vain, että ”niissä ei ole mitään muistelemista, ne olivat hukkaan menneitä vuosia”.
Vasta viime vuosina asia alkoi selvitä. Norjalaisten yhteyksiensä kautta Tuomo Paasi selvitti matkan alkuvaiheet ja kun hän luki Veijo Wirenin kirjan ”Shanghai ohoi”, hänen mielenkiintonsa heräsi vahvasti uudelleen.
Toinen ratkaiseva tekijä oli, kun hän löysi Eija Pirisen tuoreen tutkielman Turun yliopistosta. Se käsittelee suomalaisten merimiesten pakkojäämistä sodanajan Shanghaihin 1940-luvulla.
– Oli hämmentävää ja samalla rohkaisevaa havaita, että Wirenin romaanityyppinen kirja ja Pirisen yliopistotutkimus tukivat täysin toisiaan. Niiden kautta sai paljon sellaista tietoa, joka auttoi myös setäni vaiheitten selvittämisessä, Tuomo Paasi korostaa.
Pirisen tutkimuksen mukaan Shanghaissa oli suomalaisia merimiehiä konsulaatin listoilla vuosina 1941–45 runsaat 50. Listalla olivat ne miehet, jotka olivat konsulaatin avun tarpeessa.
– Suomalaiset eivät olleet varsinaisesti internoituja, vaan he saivat liikkua vapaasti ja voivat yrittää tulla toimeen miten parhaiten taisivat. Miljoonakaupungin alueelta he eivät kuitenkaan saaneet poistua, hän täsmentää.
Miten puolensataa suomalaista merimiestä sitten selviytyi Shanghain sekavissa ja vaikeissa oloissa?
– Useimmat selviytyivät, jotkut oikein hyvin, toiset vaikeuksien kautta. Osa teki erilaisia tilapäistöitä – telakalla, karjapaimenena, kutomossa tai rautalankatehtaalla – ja sai siten rahaa elämiseen. Valitettavasti osa ei koskaan palannut Suomeen. Syynä oli usein alkoholisoituminen tai vakava sairaus ja sen seuraukset, Tuomo Paasi sanoo.
Urho Paasi oli yksi selviytyjistä. Sodan päätyttyä hän pesteutui amerikkalaisten palvelukseen sotapoliisiksi. Myöhemmin hän palveli perämiehenä Lu Yi -nimisessä aluksessa, joka kuljetti lähinnä ruokatarvikkeita rannikkoliikenteessä amerikkalaisten perustaman UNRRA-nimisen YK:n alaisen avustusjärjestön alaisuudessa.
Suomalaisten kotiinpaluu viivästyi eri syistä noin vuodella ja vihdoin vuonna 1947 Urho Paasi pääsi palaamaan Suomeen. Hän oli kirjoittanut vuosien varrella useita kirjeitä kotiin, mutta ne eivät olleet koskaan tulleet perille. Kotiväellä ei ollutkaan mitään tietoa Urhosta.
– Yllätys olikin iso ja iloinen, kun suku oli kokoontunut Anna -äidin 80-vuotispäiville ja Urho astui ovesta sisään, Tuomo Paasi kertoo.
Urhon opinnotkin tulivat päätökseen, sillä hän suoritti merikapteenin tutkinnon vuonna 1950.
Suku yllättyi myös siitä, että palattuaan merille Urho pestautui perämieheksi Crichton-Vulcanin telakalla Turussa rakennettuihin Kiinaan myytyihin rahtilaivoihin. Hän vei kolme näistä Khasan-luokan laivoista Kiinaan 1950-luvun lopulla.
Vielä isompi yllätys oli, että hän lähti kerran käymään lentäen Australiassa. Vähän rohkaistuna Tuomo Paasi kertoi merellisessä illassa syyn tälle matkalle.
– Urho kävi siellä tyttärensä häissä, hän paljasti.
Viimeiset työvuotensa Urho Paasi toimi Saimaan luotsipiirin apulaispiiripäällikkönä Savonlinnassa.
Merellinen ilta on katsottavissa Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen nettisivujen kautta.
Tuomo Paasin artikkeli ”Kiinanreissu venähti pitkäksi” sisältyy merihistoriallisen yhdistyksen uusimpaan vuosikirjaan 2021-2022.
Matti Jussila
