16-vuotiaan Lassi Ankelon vapaa-ajasta suuri osa kuluu pyörän selässä. Maanteillä hän on pyöräillyt jo kauemmin, mutta maastopyöräilyyn hän hurahti kunnolla reilut pari vuotta sitten.
– Alun perin aloitin, kun löysin videon tshekkiläisestä kaverista, joka asui Uudessakaupungissa ja pyöräili täällä, Lassi kertoo.
Sen jälkeen hän otti yhteyttä Ville Pirilään, joka järjestää pyörälenkkejä Uudessakaupungissa. Ville kannusti Lassia mukaan ja sille tielle hän jäi.
Lassi etsii aina uusia polkuja säästä tai kellonajasta huolimatta.
– Huono puoli on se, että pääsee vasta illalla kotiin, Lassi virnistää.
Lassin mukaan hyviä merkittyjä reittejä löytyy Uudestakaupungista Hiunjärven ja Kasarminlahden maastoissa sekä Kalannissa. Hänelle eivät kuitenkaan merkityt polut aina riitä.
– Hän lähtee kartan mukaan esikatselemaan ja on muutaman tunnin reissussa ennen varsinaista lenkkiä, äiti Hanna Laaksonen sanoo.
Lassi osallistuu yhteislenkeille pari kertaa viikossa. Tiistaisin KaPa Bikes järjestää vaativimpia lenkkejä ja sunnuntaisin Vakka-Suomen Latu helpompia.
– Niissä ei ole niin paljon vauhtia ja hitaimman mukaan mennään, Lassi kuvailee sunnuntailenkkejä.
Uudessakaupungissa maastopyöräilijöiden olosuhteet ovat parantuneet viime vuosina paljon. Lassi on ollut myös mukana raivaamassa uusia polkuja ympäri seutua.
Äiti Hanna on ainakin pyykkiä pestessään huomannut, että kelillä ei ole Lassille väliä. Yksi olosuhde sentään hieman jarruttaa vauhtia.
– Lumi on pahin. Kylmyys ei haittaa, kun laittaa lisää vaatetta päälle. Liukkaalla on nastarenkaat eli jäät eivät haittaa, paitsi kallioilla voi olla liian liukasta. Mutta lumella on raskas polkea.
Alla on nyt hänen kolmas maastopyöränsä, joita hän on isänsä kanssa kunnostanut. Valikoimaan kuuluu myös maantiepyörä sekä fat bike.
– Tämä on minun ensimmäinen täysjoustopyöräni, jollainen juuri onkin hyvä Uudenkaupungin maastoissa.
Täysjousitettu pyörä on paremmin säädettävissä omaan ajotyyliin kuin jäykkäperäinen pyörä, jossa on joustoa vain edessä.
Perheen yhteisillä lenkeillä Lassi menee yleensä pyörällä siitäkin, mistä muut taluttavat.
– Hän menee mistä vaan. Muut katseltiin, että on liian vaikea mennä pyörällä, mutta hän meni tosta vain, Hanna naurahtaa.
”Lumi on pahin. Kylmyys ei haittaa, kun laittaa lisää vaatetta päälle. Liukkaalla on nastarenkaat eli jäät eivät haittaa. Mutta lumella on raskas polkea.”
PYÖRÄILYSTÄ on tullut koko perheen harrastus ja lomareissutkin valitaan sen mukaan, missä on hyvät maastot. Toki kohteeseen vaikuttaa myös se, että perheelle on muutakin tekemistä.
– Yksi parhaista maastoista on Fiskarsissa. Siellä on tosi hienot polut ja muille muuta katseltavaa.
Maaston tutkimiseen hän käyttää Trailmap-sovellusta sekä maastokarttoja. Hän suosittelee niitä muillekin, koska pelkästä kartasta ei välttämättä erotu kaikki mäet ja notkot. Sovelluksesta näkee myös polun kuntoluokituksen.
Pyörälenkeille Lassi suosittelee hyvää vaatetusta, goretex-kenkiä ja ajolaseja sekä juomapulloa tai -reppua.
– Porukassa kaikilla on aina kypärät. Aina jotain voi sattua. Hanskoja suosittelen, jos on paljon oksia.
Myös polvi- ja kyynärsuojat ovat paikallaan, jos pitää hypyistä ja alamäistä. Lassille ei ole sattunut mitään pahempaa.
– Pieniä kaatumisia on tullut, kun on ollut liikaa vauhtia.
Kerran hän joutui olemaan kolme päivää pois pyörän selästä, kun märkä pitkospuu yllätti ja vei ojaan.
VIIME VUONNA hän polki keskimäärin 20 tuntia viikossa toukokuun ja marraskuun välisenä aikana, kun korona-aikana ei juuri ollut muuta tekemistä.
Talvella tahti hieman hiipuu, mutta vuodessa kertyy jopa 7 000 kilometriä.
– Pisin reissu on maantiepyörällä, kun poljin Turkuun ja takaisin. Siitä tuli 180 kilometriä.
Harrastusta aloittaessa Lassi suosittelee vuokraamaan tai lainaamaan pyörää, jotta huomaa onko laji mieluinen. Liian hyvää pyörää ei kuitenkaan kannata kokeilla, koska jos hankkii myöhemmin huonomman, voi tulla pettymyksiä.
– Jos innostuu, niin 500–700 euron pyörä on ihan hyvä aloittelevalle, mutta millä tahansa pyörällä pääsee alkuun.
Lassille pyöräily ei ole pelkästään liikunnallista, vaan myös hauskanpitoa. Hän on kokeillut joskus jopa armeijan yksivaihteisella pyörällä maastopyöräilyä ja lähtee joskus temppuilemaan pumptrack-radalle.
Kilpailemistakin hän on pohtinut, mutta toistaiseksi se on jäänyt paikallisiin triathlon-kisoihin.
Myös pidemmät, yön yli kestävät reissut, ovat mahdollisia.
– Hän sai riippumaton synttärilahjaksi. Se ei vie niin paljon tilaa kuin teltta, äiti Hanna kertoo.