Valvonta syö luottamusta

0

Kirjoitin taannoin jutun, jossa kerroin Uudenkaupungin todennäköisesti aloittavan valvontakamerayhteistyön poliisin kanssa, kuten moni muukin kunta on tehnyt. Yhteistyön ydin on siinä, että kuntien valvontakameroiden syöte tulee suoraan näkyviin poliisille. Tätä perustellaan turvallisuuden lisäämisellä, mikä sinällään on järkevän kuuloinen perustelu. Poliisi voi arvioida tilanteita paremmin etukäteen, ohjeistaa partioita ja saada kiinni ilkivallan tekijöitä.

Uutista tehdessä poliisi mainitsi, ettei kyse suinkaan ole massavalvonnasta, sillä resurssit eivät riitä jatkuvaan videokuvan analysointiin. Ja että valvontakameroita on yksityisten ja yritysten omistamina ja asentamina kaikkialla muutenkin. 

Vaikka en pidä kameravalvonnan lisäämistä yksiselitteisen hyvänä asiana, en myöskään väitä, että se juuri tällä hetkellä on äärettömän huono asia. Se, mistä olen huolissani, on lähitulevaisuus. On totta, että kameroita on kaikkialla, mutta ne eivät yleensä ole keskitettyinä yhden valtakunnallisen organisaation alle.

Totta on sekin, ettei massavalvonta juuri nyt resurssien, lainsäädännön ja monen kameran heikon laadun takia ole mahdollista. Tilanne kuitenkin todennäköisesti tulee muuttumaan algoritmien kehittyessä ja tietokoneiden laskentatehon kasvaessa.

Euroopan unionin sisällä käydään poliittista vääntöä siitä, pitäisikö esimerkiksi tekoälyn käyttö ihmisten laajamittaiseen tunnistamiseen sallia. Nykyisellään se on monessa tapauksessa kiellettyä, joskin KRP jäi muutama vuosi sitten kiinni housut kintuissa moisen tekniikan käytöstä. Valvontaoikeuksia on kategorisesti viime vuosina lisätty, televalvonnasta lähtien. Nyt keskustellaan jälleen passien sormenjälkien ottamisesta rikosten selvittelyn avuksi, vaikka aiemmin ehdottoman varmasti kiistettiin, että moista koskaan tapahtuisi. Tekoälyn, tai siis tunnistusalgoritmien käyttö tullaan varmasti jossain kohtaa sallimaan, jos sitä ei tarpeeksi vastusteta. Ja tätä tekniikkaa voidaan käyttää suoraan valvontakameroiden yhteydessä ihmisten tunnistamiseksi. 

Tunnistamiselta on yhä vaikeampi suojautua. Joku voisi ajatella kasvojen peittämisen riittävän, mutta nykytekniikalla ihminen voidaan melko hyvin tunnistaa jo silkasta kävelytyylistä. Vaikka hessuhopomaisesti maski päässä liikkuva tietoturva-aktivisti on hauska mielikuva, ei se olisi järin hauska todellisuus. 

Ei minulla ole mitään salattavaa, sanoo moni perustellessaan passiivisuutta. Ehkä ei, mutta monella on, ja hyvästä syystä. Esimerkiksi tiedotusvälineiden vapauden kannalta kriittinen lähdesuoja voi olla uhattuna, jos toimittajaa voidaan helposti jatkuvasti seurata. Eikä salassa pidettävän asian tarvitse olla edes merkityksellinen. Pelkästään tieto siitä, että joku valvoisi niinkin tarkasti, olisi tukahduttava ja mahdollisesti yhteiskunnalle haitallinen. 

Kuka tietää, mitä tulevaisuudessa käy. Valvonnan lisääntyessä ja helpottuessa sääntöjen voimaanpano ja ylläpito helpottuu, mikä voi johtaa uusien, rajoittavampien sääntöjen tekemiseen ja tehostettuun valvomiseen vaikkapa sakkotulojen toivossa. Kenellä on pääsy valvontajärjestelmään tulevaisuudessa? Vaatii melkoista riskinsietokykyä ja erittäin positiivista maailmankuvaa, jotta uskaltaa antaa tällaista valtaa kenelle tahansa tulevaisuudessa. 

Minkä tahansa valvonnan lisäämisen tai helpottamisen, toki myös vähentämisen yhteydessä tulee huomioida riskit. Ei vain tämän hetken osalta, vaan pidemmällä aikavälillä. Emme tee päätöksiä vain tämän hetken osalta, vaan teemme niitä myös tulevaisuuden kannalta.

Patrick Paldanius

Kirjoittaja on

yhteiskunnasta ja

teknologiasta

kiinnostunut

toimittaja-

opiskelija.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän