Aapo Siivonen pelasi nuorena jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa. Erityisesti koripallosta hän piti paljon, mutta lopulta kuitenkin jääkiekosta muodostui ykköslaji. Nyt Aapo luutii U20-SM-sarjassa KooKoon takalinjoilla ja tähtää ammattikiekkoilijaksi.
– Pelasin tietenkin UJK:ssa ensimmäiset juniorivuodet ja sitten siirryin Lukkoon. Siellä olin neljä vuotta, pelasin U16- ja U18-ikäisenä SM-sarjajoukkueissa, viimeisenä vuonna olin myös jo U20-joukkueessa SM-sarjassa, Aapo kertoo.
Ensimmäiset Lukko-vuodet hän kävi Uudestakaupungista Raumalla harjoituksissa lähes päivittäin, mutta muutti Raumalle, kun aamuharjoitukset tulivat mukaan ja homma muuttui entistä vakavammaksi.
Rauman-vuosien jälkeen Aapo sai mahdollisuuden lähteä Kanadaan pelaamaan ja opiskelemaan, mutta reissu ei ollut onnistunut.
– Halusin kokeilla rapakon takana, mutta pelit eivät oikein sujuneet ja olin osan aikaa loukkaantuneenakin. Kanadassa ei oltu jatkosta kiinnostuneita ja oma ajatuskin oli palata takaisin Suomeen. Kouvolasta löytyi kiinnostusta ja reilu vuosi sitten siirryin tänne pelaamaan U20-SM-sarjaa.
KooKoossa asiat ovat sujuneet hienosti. Aapo on omien sanojensa mukaan kehittynyt, ensimmäisenä vuonna erityisesti taito ja nyt toisen kauden aikana uuden valmennuksen alaisuudessa pelin ymmärtäminen ja pelinlukutaito ovat harpanneet eteenpäin.
– Myös joukkue on parantanut huomattavasti, viime vuonna jäimme U20-ikäluokan alempaan SM-sarjaan, mutta nyt kausi on alkanut hyvin. Joukkueen runko on vuotta kokeneempi, saimme muutaman uuden kaverin ja valmennus on vaihtunut.
Joukkue onkin 24 joukkueen sarjassa peräti kolmantena ja kun jo yli puolet sarjasta on pelattu, se on menossa kauden ensimmäiseen tavoitteeseensa eli 12 parhaan joukkoon ja varsinaiseen SM-sarjaan.
Myös Aapon omat pelit ovat sujuneet hyvin. 16 pelistä koossa on kaksi maalia ja 12 maalisyöttöä eli lähes piste/peli-tahtia. Jäähyminuuttejakin on vain kaksi. Vastuuta on tullut paljon, myös erikoistilanteissa ja puolustajista Aapo onkin ollut joukkueensa tehokkain.
– En noista omista pisteistä niin perusta, tärkeintä on kuitenkin se varsinainen homma eli puolustaminen. Toki pisteitä on kiva tehdä eikä niistä nyt haittaakaan ole.
Joukkue ei ole tavoitteita vielä asettanut ylempään sarjaan pääsyä pidemmälle, vaan nyt edetään peli kerrallaan.
Puolustajan paikalle Aapo ohjautui jo hyvin nuorena. Hän oli isokokoinen ja omisti myös kovan laukauksen, joten valmennuksen mielestä siinä oli tarpeeksi ominaisuuksia pakiksi.
– Ei siinä mitään, pakin paikka tuntui itsellekin hyvältä enkä ole sen jälkeen muualle kaivannut.
Nykyään vahvuuksinaan Aapo pitää pelin avaamista ja syöttötaitoa, jota tehopisteiden määräkin osoittaa, sekä myös yleistä pelin tajuamista.
– Heikkoutena on ehkä luistelutaito ja sitä pitäisikin kehittää, jos aikoo ottaa uralla askeleen ylemmäs.
Ja sen askeleen Aapo aikoo ottaa. Menossa on viimeinen juniorivuosi eli ensi kaudeksi pitäisi löytää pelipaikka miesten tasolta.
– Kauppiksen olen käynyt, mutta tällä hetkellä kaikki panostus on jääkiekossa. Jos siitä ei ammattia tule, niin sitten jatketaan opiskeluja.
Lähes ammattimaista touhu on toki jo nyt. Yleensä päivässä on kahdet treenit, pelejä saattaa olla viikossa jopa kolme ja pelimatkat eri puolille Suomea ovat pitkiä. Tosin harjoituksissa joustetaan pelien mukaan eikä viikon vieraspelien jälkeen yleensä ole aamutreenejä, sillä palautumisellekin pitää jättää aikaa.
Kouvolassa on jääkiekon ympärillä hyvä pöhinä ja myös juniorien pelejä käydään menestyksen ansiosta enemmän katsomassa. Kouvola ei ole kovin iso kaupunki, mutta kilpailua löytyy, pääsarjatasolla pelaa koripallojoukkue Kouvot ja kesälajeja edustaa ylimmällä tasolla pesisjoukkue KPL.
– Kouvola on ihan mukava paikka asua, tosin oma elämä pyörii lähes kokonaan jääkiekon ympärillä enkä paljon kaupungilla kulje. Uudessakaupungissa asuvat edelleen parhaat kaverit ja siellä käyn kun ehdin. Omatoimiset kesätreenit vedin Ugissa ja varmaan joulun aikaan ehdin taas kavereita moikkaamaan.
Jussi Arola