Bändipaidat kunniaan

0

Kaverini huomautti jokin aika sitten, että eräässä vuosia vanhassa videossa minulla oli ylläni sama ruskea takki, jota käytän edelleen. Todennäköisesti sama takki on paljon vanhemmissakin kuvissa päälläni.

Olen kyllä pohtinut uuden kevät-/syystakin ostoa jo ainakin vuoden päivät, mutta vielä en ole ostoksille ehtinyt.

Olen aina ollut melko tylsä pukeutuja. Suurin muutos on viimeisten vuosien aikana ollut, kun ostin kahdet puuvillahousut farkkujen rinnalle. Mustat ja tumman siniset eli syysiltana en edelleenkään erotu hämärässä.

Tuossa kolumnikuvassa olen harvinaisen värikkäänä, kun sinisen kauluspaidan alta pilkottaa vihreä t-paita. Edellinen kolumnikuva palveli noin seitsemän vuotta. Kuvassa ollut tumman harmaa paita oli jo kuvaushetkellä vanha, enkä ole pitänyt sitä enää aikoihin.

En ylipäätään halua erottua pukeutumisellani. Mutta yksi poikkeus kuitenkin on eli bändipaidat. Niitä minulla on vaatekaappi pullollaan. Harmi vain, että talvella t-paidat eivät näy päällysvaatteiden alta ja kesällä en vain yksinkertaisesti kehtaa käyttää töissä kaikkia bändipaitojani.

Bändipaitojen käytöstä työpaikalla heräsi keskustelu joitakin vuosia sitten, kun sanomalehti Keskisuomalaisen kirjoituksessa kommentoitiin lehden artikkelissa esiintyneen opettajan bändipaitaa.

Tekstissä ei suoraan kritisoitu valintaa, mutta annettiin hieman paheksuen ymmärtää, että bändipaita ja huppari ovat muuttuneet ”murrosikäisen univormusta” opettajan asusteeksi.

Sen jälkeen lukuisat muut opettajat pukeutuivat bändipaitaan ilmoittaakseen, ettei opettamisella ole mitään tekemistä pukeutumisen kanssa.

Omassa työssäni pukeutumisella on merkitystä, vaikka harva toimittaja enää pukeutuu pukuun tai edes pikkutakkiin joka päivä. Heitäkin vielä näin työskennellessäni suuremmassa lehdessä.

En silti kehtaa mennä haastattelemaan ihmisiä, jos paidassani lukee Maailmanloppu, vaikka se hyvä bändi onkin. Joku saattaisi kuitenkin tulkita viestin väärin.

En tiedä onko bändipaitaan pukeutuminen saanut samanlaista teemapäivää kuin seurapaitapäivä, jota vietettiin viime viikon tiistaina. Silloin kehotettiin pukeutumaan oman seuran väreihin kouluissa ja työpaikoilla. Teemapäivä olisi mielestäni paikallaan, sillä bändit ovat monelle tärkeitä.

Voisi kuvitella, että en kiinnitä huomiota omaan pukeutumiseeni, koska olen tylsä pukeutuja, mutta näin se ei ole. Mietin varsin tarkkaan, minkä bändin paitaa pidän missäkin. Salaa aina toivon, että joku huomaisi paitani ja ehkä jopa kehuisi.

Muuten päälläni ovat melko tavalliset farkut tai housut ja sen bändipaidan päällä melko huomaamaton huppari tai kauluspaita. Kalliita merkkituotteita minun ei näe pitävän, enkä todennäköisesti tunnistaisi niitä muiltakaan.

En nimittäin juurikaan kiinnitä huomiota siihen, miten muut ihmiset pukeutuvat, kunhan ovat pukeutuneet edes suht siististi, vaikka toki huomaan bändi- tai urheilujoukkuepaidat tai muut viittaukset populaarikulttuurin.

Vielä harvemmin katson minkälaiset kengät kelläkin on jalassa, paitsi jos talvipakkasilla joku yrittää pärjätä kangastossuilla.

Mutta palaan vielä siihen ruskeaan takkiin, josta on muodostunut suosikkini. Siinä on erityisen hyvät taskut ja mikä tärkeintä, se on säilynyt siistinä ja ehjänä.

Vaikka päädyn todennäköisesti lähipäivinä takkikaupoille, niin kysyn silti, onko pakko ostaa uusi takki vain sen vuoksi, että vanha on vanha?

Risto-Matti Kärki

tuottaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän