Jännittäviä eläimiä

0
Isorantahämähäkki eli isorantuli on Suomen suurimpia hämähäkkilajeja ja voi kasvaa yli puolen sentin mittaiseksi (jalkoineen mitattuna).

Tiistaina käynnistyi eläinten viikko. Tänä vuonna viikon teemana on ”jännittäviä eläimiä”. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, miten ihmiset suhtautuvat eri eläinlajeihin. Jotkin lajit tuntuvat meistä ihmisistä erityisen söpöiltä ja herättävät herkästi suojeluhalun. Suloiset pörröiset sorsanpoikaset, tai vaikkapa elinalueiltaan kauas vieraille vesille eksynyt majesteettinen mursu saavat ihmiset kiinnostumaan eläinten hyvinvoinnista.

Toiset eläimet herättävät haastavampia tunteita. Värikkäät pikkulinnut ihastuttavat, mutta suurikokoiset päiväperhoset tai karvaiselta näyttävät yöperhoset saattavat herättää levottomuutta. Moni kavahtaa yllättäen vastaan tulevaa tuhatjalkaista tai hämähäkkiä.

Ajatus kiemurtelevasta käärmeestä voi tuntua niin vastenmieliseltä, että myös poloinen jalaton lisko, vaskitsa, saa osansa inhosta. Suden tai karhun jälkien kohtaaminen maastossa herättää pelkoa, vaikka harva meistä onkaan päässyt kohtaamaan itse eläintä.

Eri lajien herättämät reaktiot ja niiden taustalla olevat tunteet voivat olla opittuja. Ne kulkevat hyvin syvällä kulttuurissamme ja eri puolilla maailmaa samaankin eläinlajiin voidaan suhtautua eri tavoin. Kettu on eri puolilla maailmaa ovela huijari tai jekuttaja. Aasiassa kettumyytit kertovat kuitenkin vahvoista jumalolennoista ja intiaanilegendoissa hopeakettu luo maailman laulamalla ja tanssimalla yhdessä kojootin kanssa.

Ensireaktio syntyy yleensä vaistonvaraisesti. Monessa tapauksessa meillä nykyihmisillä on kuitenkin mahdollisuus syventyä pohtimaan tarkemmin, miksi tietyt eläimet herättävät meissä tiettyjä tunteita. Usein taustalla on tuntemattoman pelko. Emme ehkä tiedä pelottavalta tuntuvasta eläinlajista juuri mitään. Tai kenties tietomme ovatkin virheellisiä.

Tiesitkö esimerkiksi, että monet pelottavina pidetyt hämähäkkilajit huolehtivat munistaan? Rantahämähäkkinaaraat kokoavat munansa pallomaiseksi munakoteloksi ja kantavat koteloa mukanaan, kunnes poikaset ovat kehittyneet munien sisällä. Naaras valmistautuu poikasten kuoriutumiseen kutomalla kasvien varaan telttamaisen seittiverkon, jonne se asettaa munakotelon. Se jää vartioimaan kuoriutuvia poikasia, kunnes ne ovat hajaantuneet ympäristöön.

Luonnon ystävä kunnioittaa kaikkea elämää. Erilaisten eläinten arvostaminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että kaikista lajeista tulisi pitää. Joitain eläimiä saa pelätä. Joistain peloista ei välttämättä pääse yli. Joihinkin lajeihin on syytäkin suhtautua hieman pelonsekaisella kunnioituksella ja jättää turvaväli.

Kaikilla lajeilla on oma roolinsa luonnossa, meillä ihmisilläkin. Suhtaudutaan siis lempeästi toisiimme ja annetaan tilaa jokaiselle – sitä meillä täällä Suomessa onneksi riittää viisaasti jaettuna.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän