Kansainvälistä YK:n ja ihmisoikeuksien päivää vietetään 24.10. Mitä voisi olla rauhantyö tänään ja huomenna? Entä miten toteutuvat ihmisoikeudet suomalaisessa yhteiskunnassa?
Kirjastonhoitaja Lauri Seutu Uudenkaupungin pääkirjastosta antaa lukuvinkkejä, jotka sopivat päivään teemaan.
Erkki Tuomioja: Tulevaisuuden varjossa. Selviääkö ihmiskunta?
Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Vaikka hallitsijoiden ja valtioiden muodostamat liitot ovat periaatteessa pyrkineet rauhaan ja rauhanomaiseen konfliktien ratkaisuun, ei sodankäyntiä ole koskaan sopimuksilla poissuljettu. Tätä ongelmaa Tuomioja käsittelee teoksensa luvussa ”Rauha ja kansainvälinen oikeus – aseiden vai yhteistyön varassa?”.
Timo Honkela: Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti
Tietojenkäsittelytieteen tutkija Timo Honkela (1962‒2020) teki merkittävää tutkimusta tekoälyn kehittämiseksi. Voiko tekoäly auttaa ihmisryhmiä löytämään väkivallattoman ratkaisun konflikteihin? Voisiko se auttaa kehittämään demokratiaa nykyistä toimivammaksi ja laajapohjaisemmaksi? Honkela osoittautuu ajattelijana humanistiksi, joka näkee matemaattisen ja teknologisen tieteen mahdollisuudet kulttuurienvälisen keskustelun kannalta. Oikein käytettynä tekoäly voi auttaa meidät ulos lukkiutuneiden ajattelumallien umpikujasta.
Henri J. M. Nouwen: Rauhantyö. Rukous, vastarinta ja yhteys
”Muuta maailmaa, aloita itsestäsi” on usein käytetty ilmaisu. Hollantilaissyntyinen katolinen pappi Nouwen lähestyy rauhanliikettä kristillisestä näkökulmasta. Rauhantyön perustana on sisäisen rauhan löytäminen. Mutta rauha ei leviä maailmaan pelkästään rukoilemalla. Uskon avulla löytyy rohkeus vastustaa sodanlietsontaa ja puolustaa elämää myös käytännön teoin. Nouwen kysyy myös, miksi kulttuurimme on niin täynnä kuoleman ja tuhon kuvastoa, miksi viihdytämme itseämme väkivaltaisella fiktiolla? Kertooko se jotakin ihmiskunnan henkisestä tilasta?
Matti Laitinen ja Paula Pietilä: Vammaiset. Vaivaisista täysivaltaisiksi kansalaisiksi?
Suomi on lainsäädännön ja yhteiskunnan järjestämien palveluiden mittapuulla verrattain hyvä maa vammaisille, mutta heitä useinkaan ajatella kokonaisina ihmisinä. Esimerkiksi kosmetologiopintoihin pyrkivä nuori voi tulla syrjityksi liikuntavamman takia. Kaikki eivät edes pidä itseään vammaisina. Vamma, esimerkiksi kuurous, voidaan nähdä myös erityisenä ominaisuutena, ei välttämättä rajoitteena tai puutteena. Vammaisuutta tarkastellaan teoksessa muun muassa kokemuksena, identiteettinä, lääketieteellisenä käsitteenä ja sosiaalisena roolina. Miten kasvatus, koulutus, työelämä, harrastaminen, parisuhteet ja seksuaalisuus toteutuvat eri tavoin vammaisten ihmisten elämässä? Tässä kirjassa siitä kertovat vammaiset itse.
Kaikella rakkaudella. Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Toim. J. Korhonen ja J. Östman.
Seksuaalinen ja sukupuolinen monimuotoisuus on nykytieteen ja Suomen lainsäädännön tunnustama tosiasia, jonka perusteella ketään ei saisi syrjiä. Silti lukuisat homot, biseksuaalit, transihmiset tai sukupuoleltaan määrittelemättömät ihmiset joutuvat vieläkin salaamaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettinsä, elleivät halua joutua julkisesti riepotelluksi tai vihapuheen kohteeksi. Näin käy silloinkin, kun he haluaisivat vain elää tavallista arkista perhe-elämää omana itsenään. Heteroseksuaalisuus ja syntymän yhteydessä määritelty sukupuoli ovat yhä vallitseva normi ja yhteiskunnan tasot läpäisevä perusoletus. Tavaramarkkinat saavat tihkua seksiä eikä sitä yleisesti paheksuta, kun se on heteronormatiivista.