Kukapa ei olisi pienenä keittiön pöydän ääressä lusikoinut kulhollista jos toistakin äidin tai mummun valmistamaa maukasta puuroa. Vispipuuron lisäksi syksyyn kuuluu myös omenariisipuuro, jota tulee nykyisin valmistettua aivan liian harvoin.
Jouluisen taatelikakun kanssa on vähän sama ongelma kuin omenariisipuuron kanssa, sillä molemmat tuntuvat vähän liian tavallisilta ja arkisilta. Kun sitten kakun tai puuron saa valmiiksi, sitä vain miettii, miksi näitä ei tule valmistettua useammin.
Omenariisipuuro on ihanan nostalgista ja tuo muistoja lautasellinen kerrallaan. Tuunajärven mummu, Pomarkun sivukylällä, valmisti puuroa usein juuri minua varten. Omenat olivat omasta pihapiiristä poimittuja ja tupakeittiön hämärässä mummu puuroaan keitteli.
Pohjois-Satakunnassa tiedetään Kankaanpään nokiottat ja Pomarkun puuromahat. Eipä siis ihme, että mummukin tykkäsi puuroja keitellä. Omenariisipuuron lisäksi erityisen hyvää oli riisipuuro ja rusinakiisseli, joita tehtiin joka viikonloppu. Mummulle riisipuuro ei ollut vain joulupuuroa, vaan jokaisen sunnuntain puuro.
Raikkaan omenariisipuuron voi nauttia joko lämpimänä maidon kanssa, tai jos malttaa odottaa, niin vasta puuron jäähdyttyä, silloin omenan maku tulee erityisen hyvin esille. Puuro on gluteeniton ja vegaaninen.
Raikas omenariisipuuro
1,5 l vettä
3 dl puuroriisiä
¾ dl sokeria
½ tl suolaa
½ l omenoita viipaleina
½ limen mehu tai 1 rkl sitruunamehua
Huuhtele ja kuivaa omenat ja kuori ne tarvittaessa. Poista siemenkodat ja viipaloi omenat ohuiksi siivuiksi. Kiehauta kattilassa vesi ja riisi. Sekoittele välillä pohjia myöten. Anna riisin kypsyä noin puoli tuntia.
Lisää omenapalat mukaan ja anna kypsyä toinen puoli tuntinen. Mausta puuro valmiina sokerilla, suolalla ja limen mehulla.
Tiina Perähannu-Silvola