Lyhyt kiihkeä elämä

0
Pienet suippokuonoiset päästäiset muistuttavat ulkonäöltään jyrsijöitä, mutta ne kuuluvat aivan omaan lahkoonsa kontiaisten ja siilien kanssa.

Mikä on lukumäärältään Suomen yleisin nisäkäs? Ykkössijasta kilpailevat myyrien heimon metsämyyrä ja päästäisten heimon metsäpäästäinen. Molemmilla on suuria kannanvaihteluita: kanta kasvaa joitain vuosia, kunnes se romahtaa ja kasvu alkaa alusta.

Siinä missä metsämyyrät ovat tärkeitä ravintoeläimiä monille pedoille, saavat metsäpäästäiset olla melko rauhassa. Päästäisillä on kyljissään hajurauhaset, joista ne erittävät vahvaa myskiä. Eri lajeilla on tunnusomainen ominaistuoksunsa. Tuoksulla ne viestivät toisilleen. Voimakas tuoksu tekee päästäisistä myös ikävän makuisia, karkottaen pedot niiden kimpusta.

Suomessa elää runsaslukuisen metsäpäästäisen lisäksi viisi muuta lajia. Idänpäästäinen, mustapäästäinen, vaivaispäästäinen ja kääpiöpäästäinen kuuluvat metsäpäästäisen kanssa samaan Sorex-sukuun. Niitä voi olla haastava tunnistaa lajilleen, sillä ne muistuttavat toisiaan ulkonäöltä.

Vaivais- ja kääpiöpäästäinen ovat muita pienempiä. Ne voivat olla painoltaan vain 1–2 gramman välillä, kun metsäpäästäinen saattaa saavuttaa yli kymmenen gramman painon.

Vesipäästäinen (Neomys fodiens) viihtyy nimensä mukaisesti veden äärellä. Se on sopeutunut pyydystämään ravintoa myös uiden ja sukeltaen. Vesipäästäinen on Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs. Sen sylki myrkyttää esimerkiksi sammakon hengiltä muutamassa minuutissa.

Vaikka vesipäästäinen on meillä esiintyvistä päästäisistä suurikokoisin, ei sekään kasva kuin korkeintaan parin kymmenen gramman kokoiseksi.

Päästäiset elävät yksin omilla reviireillään, lukuun ottamatta emoa pienine poikasineen. Mikäli päästäinen eksyy toisen yksilön elinalueelle, voi seurauksena olla kiivas tappelu. Oma reviiri on tärkeä, sillä päästäisten aineenvaihdunta on todella nopeaa ja ne tarvitsevat runsaasti ravintoa.

Päivän aikana ne syövät oman painonsa verran tai enemmänkin. Päästäiset käyttävät lähes kaiken aikansa ravinnonhakuun, ja lepäävät vain muutamia tunteja kerrallaan.

Päästäiset saalistavat monipuolisesti erilaisia selkärangattomia: kotiloita, etanoita ja hyönteisiä. Ravinnoksi kelpaavat myös linnunmunat ja pienet selkärankaiset, jotka jäävät saaliiksi. Kasviravinnosta päästäisille maistuvat erityisesti kasvien siemenet, joissa on paljon energiaa.

Talveksi päästäisillä on hämmentävän tuntuinen selviytymiskeino. Ne kutistuvat kooltaan. Koko eläin kutistuu, aina kalloa ja selkärangan nikamavälilevyjä myöten. Talvisin päästäiset ovatkin kymmenen prosenttia pienikokoisempia kuin kesällä. Silti niiden täytyy syödä suuria määriä myös talvella.

Kiihkeä elämä ei kestä kovin pitkään. Päästäisten elinikä on vuoden ja kahden välillä, useimmat yksilöt elävät vain yhden talven yli. Vanhemmiten eläimen hampaat voivat olla niin kuluneet, ettei saalistaminen enää onnistu. Jos päästäinen ei syö tarpeeksi, se saattaa nääntyä nälkään alle vuorokaudessa.

Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän