Pienin askelin kohti menestystä

0
Emma Helminen ja mestaruusponit Okzana ja Rauno. Okzana on tällä hetkellä tiineenä ja tulevan kesän varsan isä on Rauno.

Kirjaimellisesti lapsesta nuoreksi satulassa kasvanut Emma Helminen oli 3-vuotiaana ensimmäisissä kouluratsastuskilpailuissaan Wasaborgin tallilla vuonna 2011. Harrastuksen aloittaminen kävi luonnollisesti, sillä Emman täti Veera Valtanen omisti tuolloin shetlanninponitamma Mimosan. Sittemmin poneja on tullut mystisesti lisää ja Emmakin on venähtänyt pituutta.

Vuoden 2011 kilpailusta Emmalla ei luonnollisesti ole muistikuvia, mutta Veera mainitsee sijoituksen olleen toinen. Sijoituksia Emma on takonut rutkasti myöhemmin; taskusta löytyy muun muassa vuodelta 2020 shetlanninponien SM-hopea ja SM-pronssi, 2021 SM-kulta ja tämän vuoden mestaruuksista kotiin tuomisina oli kouluratsastuksesta kultaa ja esteiltä pronssia.

Emma sai ensimmäisen oman poninsa Kepan vuonna 2015 ollessaan 7-vuotias. Kepan kanssa ei kuitenkaan kilpailtu kuin muutaman kerran, sillä poni ei osoittautunut urheiluhevoseksi, vaan lähinnä toimivaksi ja kiltiksi lastenponiksi.

– Kepan kanssa ei aiemmin oltu tehty yhtään mitään, mutta laitettiin sille satula ja Emma selkään, ja lähdettiin sänkipellolle, kuvailee Veera huvittuneena.

Muutama vuosi Kepan tulon jälkeen kuvioihin astui Okzana, joka oli ennen Suomeen saapumistaan elänyt Tanskassa, Veeran sanojen mukaan villinä ja vapaana. Poni tuli Veeran äidille äitienpäivälahjaksi.

– Okzanan kanssa aloitettiin siitä, että saatiin se tarhasta kiinni, eikä Veera sitä kyllä saa vieläkään, Emma nauraa.

Okzana päädyttiin astuttamaan, jolloin tamma sai hetken aikaa totutella uusiin kuvioihin. Marraskuussa 2019 Emma aloitti Okzanan ratsutuksen. Ratsastus ja muu käsittely tapahtui pitkälti maastossa, sillä omaa kenttää ei pihassa ollut. Okzanan kanssa sujuikin hyvin ja Emman ja ponin välinen yhteistyö on ollut saumatonta. Mitään selkeää selitystä asialle ei löydy muuta kuin se, että Emma ja Okzana tasapainottavat toisiaan.

– Okzana on rauhallinen poni, eikä hermostuta mua. Ei sitä oikein voi selittää. Ehkä Okzana rauhoittaa mun energiaa ja mä taas tuon Okzanaan energiaa ja motivaatiota, Emma mietiskelee.

Veeran mukaan poni oli alkuun sulkeutunut, mutta Emma sai sen avoimeksi ja ”puhumaan”. Sekä Emma että Veera muistelevat, että vuoden 2020 mestaruuksien verryttelyssä ponin olemus ja ryhti muuttui, mutta suoritus ei silti riittänyt kirkkaimpaan mitaliin. Seuraavan vuoden mestaruuksista haettiin kuitenkin jo kultaa.

SM-mitalien värisuorasta huolimatta Emma mainitsee yhdeksi parhaimmaksi saavutukseksi helppo A-luokan voiton seurakoulukilpailuissa Wasaborgin tallilla. Shetlanninponien koulutustaso ei usein yllä helppo A -luokkiin, sillä pieniä ja osaavia ratsastajia ei löydy jokaisesta kivenkolosta.

– En tiedä yhtään, kuka kouluttaa nuo pihassa kasvavat ponit, kun Emma vielä kasvaa, parahtaa Veera, jolla on kolme tämän kesän varsaa tallissaan.

Tällä hetkellä yksi Emman koulutusprojekteista on nyt 5-vuotias shetlanninponiori Rauno. Raunon koulutuksessa tähtäin oli vuoden 2021 oripäivillä, jossa Emma esitti ponin ratsain.

– Jännitti aika paljon, mutta Rauno oli valmis. Se on sen puolesta helpompi, kun sitä on varsasta asti käsitelty, toisin kuin Okzanaa, kertoo Emma.

Rauno oli oripäivien käyttökokeen paras käyttöponi ja koko näyttelyn toiseksi paras. Se oli suurempi saavutus, kuin oli osattu odottaa. Tänä vuonna Rauno pääsi ensimmäistä kertaa shetlanninponien Suomen mestaruuksiin ja nappasi Emman kanssa kultaa kouluratsastuksesta.

Menestystä on siis tullut, mutta ei vähiten siksi, että Emma on käyttänyt ison osan ajastaan ponien koulutuksessa. Tulevaisuudesta Emma ei vielä tiedä, mutta sanoo kuitenkin, että olisi kiva ratsuttaa ja kouluttaa hevosia ammatikseen.

– Saisi ratsastaa erilaisia hevosia, nuorista hevosista tykkään eniten. Niistä näkee kehityksen nopeasti, kun ne oppivat niin paljon nopeammin kuin vanhemmat. Paitsi Rauno on tässä poikkeus, sillä Raunon kanssa täytyy aina kerrata vanhoja juttuja ja ottaa pikkuhiljaa uusia mukaan, Emma hymyilee.

Koulutettavia poneja onkin käynyt jo Emman ratsutuksessa useita. Emma ei jännitä nuorten kanssa ensimmäisiä selkään nousuja, mutta joskus jokin tapahtuma saattaa jäädä mieleen kummittelemaan seuraavalla kerralla.

– Ei saa kuitenkaan ajatella sitä jännitystä, vaan pitää toimia rauhallisesti ja samalla tavalla kuin aina ennenkin. Muuten jännitys tarttuu hevoseen, Emma kertoo.

Poneista pian ohi kasvaneen Emman silmissä siintää oma, iso hevonen, jolla voisi jatkaa kilpailua, mutta ensi vuodelle on vielä tavoitteena hakea Raunolle helposta A:sta tulos.

Liikunnallinen Emma ei ole menestynyt vain ratsastuksessa, vaan hänellä on yleisurheilusta useampi piirimestaruuskulta ja kaksi nelossijaa Suomen mestaruuksista. Menestyksen salaisuus kaikissa lajeissa on pitkäjänteisessä työssä, jossa mennään pienin askelin kohti tavoitteita.

– Ja parasta siinä, että Veera toimii hevosten kanssa mun niin sanottuna päävalmentajana, on se, että aina voi sanoa asiat suoraan niin kuin ne ovat, Emma virnistää.

Tälle vuodelle Rauno-poni järjesti vielä pienen yllätyksen. Emman Kepaa ei ollut tarkoitus varsottaa, mutta keväällä Veera huomasi Kepan vatsassa liikehdintää. Ei ole tietoa, milloin ja miten Rauno on onnistunut Kepan astumaan, mutta kesällä syntyi Emman ensimmäinen oma kasvatti, Dior.

– Dior on todella kaunis tamma. Se on oikeastaan hienoin varsa, mitä meidän mäessämme on syntynyt, vaikkei sen ollut tarkoitus edes syntyä.

Sanni Artiola