Risuja ja ruusuja

0

Hoitajien työolosuhteet ja oikeudet ovat olleet paljon tapetilla viimeaikoina. Olen ollut onnekas ja saanut kokea useamman taitavan terveydenhuollon ammattilaisen työssään. Olen saanut apua empaattisilta ja välittäviltä sairaanhoitajilta. Arvostukseni heitä kohtaan on suuri.

Hyvä hoitaja on usein potilaan pelastus, eikä vain fyysisen hoidon näkökulmasta. Usein hyvä terveydenhuollon ammattilainen on pelastus myös henkisesti. Monesti joko potilaalla itsellään tai hänen läheisellään on iso huoli itsestään tai toisesta. Usein toimenpiteitä voi varjostaa ahdistus ja pelko. Nämä tunteet on otettava vakavasti ja varmistettava, että fyysisen terveyden lisäksi huolehditaan asianosaisten henkisestä terveydestä. Sairaalasta pitäisi päästä aina lähtemään kuunneltuna ja tosissaan otettuna – muuten jotain on mennyt vakavasti vikaan.

Vaikka haluan osoittaa kaiken sympatiani hoitohenkilökunnalle heidän selvästi hankalista työolosuhteista sekä työn raskaasta ja kuormittavasta luonteesta, on minun pakko silti hieman kritisoida saamaani hoitoa. Valitettavasti TYKS:ssä itseäni ahdistavan toimenpiteen aikana sain hoitajalta useamman sopimattoman kommentin, joissa syyllistettiin minua oman jännitykseni ja ahdistukseni vuoksi: ennen toimenpidettä olin joutunut odottamaan kuusi tuntia.

Olin todella kipeä sekä selvästi huolissani ja stressaantunut niin toimenpiteestä kuin omasta hyvinvoinnistanikin. Kukaan ei tiennyt, mikä minussa oli vialla ja rohkaisevan kommentin sijasta sain osakseni syytöksiä sekä pilkkaa hoitajalta, jonka tehtävä oli mielestäni olla potilaan tukena. Tunsin olevani taakaksi, ja aiemmat toimenpiteeseen liittyvät pelot vahvistuivat. Lähdin sairaalasta huolissani ja hämmentyneenä. Toisen hädän vähätteleminen tai turhat syytökset eivät todella johda toivottuun lopputulokseen.

Toinen vastaavanlainen kohtaaminen tapahtui puhelimessa: oloni paheni pahenemistaan, enkä tiennyt, mikä oli vialla. Olin saanut ohjeen soittaa TYKS:n osastolle, jos olo pahenisi. Soittooni vastasi ärtynyt hoitaja, joka puhui päälleni, eikä kuunnellut huoltani. Vaikka itku kurkussa yritin selittää tilannetta, totesi hän selitykseni päälle, etteivät he voi auttaa.

Puhelun jälkeen soitin hädissäni Vakka-Suomen sairaalan päivystykseen, josta vastasi varmasti yksi maailman lempeimmistä ja ymmärtäväisimmistä hoitajista. Puhelimen välityksellä hän osasi rauhoittaa tilanteen, ja etsiä minulle sekä apua että vastauksia. Suljin puhelimen huojentuneena ja sydän kevyempänä. Olen pohjattoman kiitollinen tuolle empaattiselle ammattilaiselle, joka auttoi minua kun olin hukkumaisillani omaan hätääni. Kiitos.

Ymmärrän toki, että kiire ja paine on henkilökunnalla kova. Se ei kuitenkaan saisi johtaa traumatisoituneeseen potilaaseen. Hoitohenkilökunnan ei pitäisi ikinä vähätellä potilaan ahdistusta ja huolta. Olen nähnyt, kuinka hyvä hoitaja voi muuttaa kaiken, mutta toisaalta myös kuinka huono hoitaja voi saada aikaan lisää huolta ja hätää jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen. 

Rakkaudella ja intohimolla hoitotyötä tekevät rautaiset ammattilaiset ovat kultaakin kalliimpia. Olen erittäin kiitollinen kaikesta saamastani sydämellisestä ja ammattitaitoisesta hoidosta. Se kun ei ole itsestäänselvyys.

Jasmin Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän