Joillakin sattuu kuitenkin olemaan omat vankat mielipiteensä jo ennestään vähän joka asiasta. Ne pitääkseen nämä käyvät torjumaan sanomalla, että ”älkkän mittän puhelkkan”. Mutta kaikki täällä heti tajuavat, että sepä vasta olisikin aivan väärä neuvo, sillä asioista pitää voida keskustella ja kirjoittaa yhteyden saamiseksi vielä useampiinkin.
No tässä tulee sitten tämän kirjoitukseni ydin. Asioista vaikenemalla edesautamme hiljaista hivutusta. Katsokaa miten Euroopan Unionissa toimitaan. Vähä vähältä meiltä ollaan noukkimassa kaikki oma pois ja saattamassa meidät vastuuseen toisten veloista.
Olemme joutumassa solidaariseen vastuuseen, joka tarkoittaa kaikki yhden ja yksin kaikkien puolesta. Mutta sillä erotuksella, että osallistuminen on sitä nimellisempää mitä etelämmäksi Eurooppaan katsotaan. Eivätkä vastuut aina jakaudu pääluvun mukaan.
Eikö olekin mieletöntä, että raideleveys rautatiellä, joka nyt meiltä ulottuu Aasian halki Tyynenmeren rantaan saakka pitää ykskaks kaventaa eurooppalaiseksi ilman, että raiteet nyt meiltä siinne päin edes jatkuvat. Taikka luopua omasta metsätaloudestamme, joka on yksi pääelinkeinoistamme?
Kotimaassammekin on jo kauan ollut vallalla hiljainen hivutus. Sitä tapahtuu vähän joka asiassa. Ihmisiltä ollaan viemässä mahdollisuus kotinsa lämmittämiseen, kun heidät pyritään verottamalla pakottamaan Raamatussa kerrotuiksi tyhmiksi neitsyiksi, joilla ei ollut öljyä lampuissaan. Taikka ylihinnoittelulla tekemään kykenemättömiksi sähkön ostamiseen. Tai ikkunoistaan katselemaan kun peurat ja kauriit syövät pihasta kaikkia istutuksia. Eipä ole viime vuosina viinimarjapensaista liiennyt marjoja pakastimeeni.
Tai vaatia lähettämään pienet lapsensa aamuisin ulos koulumatkalle lähellä olevien susien pelossa.
Ystävällisin terveisin
Reino Alho