Tavallista elämää epätavallisessa maailmassa

0

Maailmantilanteen voivottelusta on tullut arkipäivää. Ellei puhuta säästä niin puhutaan Putinista ja jälleen myös aika ajoin koronasta. ”Kyllä on maailmankirjat sekaisin” on lausahdus, joka sopii kyllä tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta viimeisten muutaman vuoden ajan se on aidosti kuvannut sekä Suomen että maailman tilannetta.

Ensin pandemia kysyi itse kunkin venymiskykyä, kun sellaisiin perusasioihin kuin liikkuminen ja työnteko asetettiin merkittäviä rajoituksia. Kun pandemia alkoi olla selätetty, aloitti Venäjä raukkamaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Henkisesti raskas pari vuotta tuntui vieläkin pahemmalta, kun ymmärrys siitä, että sotaa käydään Suomen mitan päässä ja täällä Euroopassa.

Hintojen nousu, energiakriisi, huoli Venäjän muista toimista lähialueitaan kohtaan ja vielä sekin tosiasia, ettei korona ole täysin voitettu ovat vieneet monien henkisen jaksamisen äärirajoille. Toki meidän murheemme ovat ukrainalaisten vastaaviin verrattuna pieniä, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että ihmismieli on mukautuva ja se murehtii myös asioista, jotka eivät koskea itseä. Mikä siis avuksi?

Mukautuva mieli on sekä uhka että mahdollisuus. Uhka siksi, että se ottaa usein kannattavakseen murheita, joille ei itse mitään voi, mutta mahdollisuus siksi, että se sopeutuu kuhunkin tilanteeseen varsin nopeasti.

Olen havainnut sekä omalta kohdaltani että lähipiirini toimia seuraamalla, että paras tapa saavuttaa ainakin jonkinlainen mielenrauha tilanteessa, jossa sekava maailmantilanne stressaa, on keskittyä tekemään arkisia asioita, tavallisia juttuja tavalliseen tapaan. Eräs stoalaisen filosofian oppi on, että ”muuta niitä asioita, joihin voit vaikuttaa ja muuta asennettasi niihin asioihin, joihin et voi vaikuttaa.”

Tämä on mielestäni erittäin hyvä tapa saavuttaa perusarki tilanteessa, jossa ympäröivä maailma häiritsee. Tee siis tavallisia juttuja. Harrasta, tee työsi, tapaa kavereitasi, leiki lastesi kanssa ja elä päivä kerrallaan normaalia arkea. Muuta puolestasi asennetta ympäröivään maailmaan ajattelemalla, että sinä et todella voi muuttaa koko maailmaa.

Se ei tarkoita, etteikö sinun pitäisi olla huolissasi tai vastustaa sotaa ja olla vihainen Putinille ja hänen hallinnolleen. Se tarkoittaa vain, että nouset kaiken sen yläpuolelle ja osoitat, että edes koko maailmaa kurjistanut pandemia ja sen jälkeen alkanut sota ei nujerra sinua, arkeasi eikä perhettäsi. Sinulla on oikeus olla iloinen tilanteesta huolimatta. Sinun tai lähipiirisi ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, sillä sinä et ole tilannetta aiheuttanut eikä sinun murehtiminen muuta mitään eikä paranna esimerkiksi ukrainalaisten tilannetta mitenkään!

Vielä yksi vinkki. Säätele uutistarjontaa itsellesi sopivalla tavalla. Jotkut lähipiirissäni ovat päätyneet niin radikaaliin vaihtoehtoon, että eivät seuraa ikäviä uutisia ollenkaan, mutta itse olen päättänyt, että luen tai katson uutiset kerran päivässä ja se riittää. Kaltaiselleni uutisfriikille tämä on ollut erittäin haastavaa, mutta olen havainnut, että omaan mielialaan se vaikuttaa suuresti.

Täytän uutistyhjiön sitten seuraamalla sitäkin enemmän, kulttuuri-, viihde- ja urheilu-uutisia, mutta sotaan, pandemiaan ja riiteleviin poliitikkoihin uhraan vain pienen hetken päivässä, jos sitäkään! Mukavaa loppusyksyä kaikille!

Pete

 

Poskiparta

kirjoittaja

 

on ulko-

 

uusi-

 

kaupunkilainen

 

viihdetaiteilija ja

 

mentalisti

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän