Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin 10. marraskuuta ja yksi kuudesta ehdokkaasta oli viime viikolla Uudessakaupungissa vieraillut Iida Rauma . Hän pääsi ehdokkaaksi romaanillaan Hävitys – tapauskertomus .
– Olin todella yllättynyt ja on suuri kunnia päästä kuuden kirjan joukkoon. Kaikki ehdokaskirjat ovat todella hyviä, Rauma kertoo.
Uudenkaupungin kirjaston Crusell-keskukseen järjestämässä illassa Raumaa haastatteli kirjastonhoitaja Lauri Seutu . Seutu esitteli lyhyesti Rauman aiempia romaaneja, joita hän luokitteli vahvaksi ja laajasisältöiseksi. Uusimman kirjan pitkä lähdeluettelo ällistytti erityisesti.
– Kirjoitin Hävitystä aktiivisesti kuusi vuotta, etsin tietoa ja luin Turun historiasta. Taustatyö oli massiivista, sillä kirja on yhteiskunnallinen ja poliittinen, jonka vuoksi halusin faktojen olevan kunnossa, kertoo Rauma.
Kirjassaan Rauma kuvaa taidokkain kielikuvin ja yksittäisten tapausten kautta suurempia kokonaisuuksia. Teos kertoo, kuinka päähenkilö A räpiköi aikuisuudessa ja mielen taustalla kalvavat traumat peruskoulussa koetusta kouluväkivallasta. Teos kertoo myös entisestä pääkaupungista Turusta, jonka historiaa on aikojen saatossa tuhottu pois kaupunkisuunnittelun tieltä.
– Ekokatastrofi on aikamme suurin uhka ja tuho. Tällaisia isoja ja hirvittäviä asioita on joskus hankala hahmottaa, joten halusin kuvailla sitä arkisen kaupungin tuhoutumisen kautta, jotta se olisi helpompi ymmärtää, kuvailee Rauma.
Turkuun ja sen naapurikuntaan Kaarinaan sijoittuvat tapahtumat tuovat virkistävää vaihtelua suomalaiseen kirjallisuuteen. Vanhempaa Turun murretta, sekä Rauman omin sanoin kuvailemaa ”teinivarsinaissuomea” on kirjassa mukana.
Koulukiusaamisesta Iida Rauma käyttää mieluummin sanaa kouluväkivalta. Kirjan päähenkilön A:n kokema kouluväkivalta ja syrjityksi tuleminen on onnistuttu kuvailemaan ahdistavalla ja todellisella tavalla. Tämä mitä ilmeisimmin johtuu siitä, että kokemukset perustuvat Iida Rauman omiin peruskoulukokemuksiin.
– Kirja ei ole elämäkerta, vaan fiktiivinen kaunokirjallinen teos. A:n kertomukset koulusta perustuvat omiin kokemuksiini, muut asiat ympärillä ovat fiktiota. Kirja kuvaa todellisuutta sellaisena kuin se on, eikä sellaisena, kuin se yleensä halutaan esittää, Rauma kertoo.
– Kaikissa asioissa ei aina ole valoisaa puolta, eikä aina kaikessa ole toivoa tai onnellista loppua. Tämä ei kuitenkaan ole hyökkäys Kaarinan koulua tai muitakaan kouluja kohtaan. Ei kaikkialla esiinny kouluväkivaltaa, Rauma lisää.
Rauma halusi hyödyntää omia kokemuksiaan, sillä on edelleen suuri tabu, että tällaista tapahtuu. Kouluväkivallasta Rauma ei syytä opettajia, vaikka kirjassa opettaja kuvaillaan lähestulkoon sadistiseksi. Resurssien puute ja 1990-luvulla lapsiin kohdistuva leikkauspolitiikka vaikuttaa yhä tänäkin päivänä.
–Vaikka lama loppui, lapsien kokema köyhyys jatkui ja jatkuu yhä. Luokkakoot kasvavat ja henkilökuntaa on liian vähän. Opettajilla on valtaa koulujen ilmapiirin luomisessa, mutta loppujen lopuksi kyse on aikuisten harjoittamasta politiikasta, Rauma selventää.
Uudenkaupungin kirjastossa voi käydä veikkaamassa Finlandia-voittajaa 29.11. saakka. Finlandia-voittajan valitsee Turun piispa Mari Leppänen 30. marraskuuta.
Sanni Artiola