Annariina Rekola kiersi keskittyneesti ohutta rautalankaa eukalyptuksenoksien ympäri. Rautalanka kiinnitti oksat pyöreään kehikkoon ja tavoitteena oli saada aikaan koristeellinen kranssi joulukotiin.
– Olen kyllä ihan jouluihminen, meillä on jo tonttuja ja jouluvaloja. Jouluvalmistelut ovat parasta. Kransseja en ole ennen tehnyt, Rekola kertoi.
Rekola, häntä vastapäätä ahkeroinut Reetta Lasonen ja yksitoista muuta askartelijaa osallistuivat seurakunnan järjestämään kranssipajaan. Tilaisuus järjestettiin yhdessä Siivosen Kukkapirtin kanssa, josta paikalla oli kouluttajana Heidi Laine . Seurakunnan edustajina olivat lastenohjaajat Elina Nurmi ja Jenny Halminen .
Aluksi Laine kertoi, mitä työkaluja ja tarvikkeita kranssiin tarvitaan, minkä jälkeen hän näytti, miten kranssinteko käytännössä sujuu. Työkalupakki on varsin kevyt, sillä ainoastaan pienet oksasakset ovat välttämättömät. Muuten kranssintekijällä pitää olla pyöreä pohja ja ohutta rautalankaa. Laineen käyttämät pohjat olivat metallia tai bambua.
Kranssin voi tehdä lähes mistä tahansa luonnosta löytyvistä havuista, varvuista, oksista, heinistä, kukista tai sammalesta. Jos kranssi on tarkoitus sijoittaa sisätiloihin, materiaalien kirjo on pienempi, sillä esimerkiksi havut alkavat lämpimässä nopeasti varistaa neulasiaan. Sisällä kestävät kranssit on tehtävä pääasiassa tuontitavarasta.
Laine kieputti kranssin eukalyptuksen lehdistä, pinjanoksista ja kuivakukista.
– Jos haluaa havuja, niin hopeapihta on hyvä, se kestää sisälläkin. Myös paljaista mustikanvarvuista saa koristeellisen kranssin. Jos näkee vaivaa jo kesällä, voi kuivata kukkia ja heiniä kransseja varten. Valmiin kranssin voi suihkuttaa hiuslakalla, se vielä sitoo materiaalit paremmin. Sitten täytyy olla varovainen kynttilöiden kanssa, kranssi syttyy helposti palamaan!
Valmiin kranssin voi koristella ruseteilla, joulukoristeilla tai vaikka kuivatuilla appelsiinin siivuilla. Koristeet voi kiinnittää kuumaliimalla. Liimaa ei kuitenkaan kannata käyttää, jos tarkoitus on joskus purkaa kranssi ja käyttää pohja ja rautalanka uudestaan.
Moni kranssipajaan osallistunut kertoi olevansa asialla ensimmäistä kertaa. Lopputuloksista sitä ei olisi arvannut, sillä iltapuhteella valmistui toinen toistaan kauniimpia koristuksia.
Heidi Laine kiersi pöytien välissä neuvomassa. Yleisin kysymys tuntui olevan se, pitääkö rautalanka katkaista välillä, jos sitoo kranssin toisen puolen eri suuntaan kuin ensimmäisen. Laine neuvoi katkaisemaan, mutta joku tiesi, että suunnanvaihdos onnistuu ilmankin.
Laine muistutti myös siitä, että rautalanka pitää kieputtaa riittävän lujasti, jotta kranssi ei kuivuessaan ala purkautua.
Pirkko Varjo
