Kunnilla on selvä työn ja toimivallan jako luottamushenkilöiden ja henkilöstön kesken. Luottamushenkilöt tekevät strategisia linjauksia taloudellisista ja toiminnallisista asioista ja henkilöstö toimeenpanee nämä päätökset. Tästä työnjaosta on visusti pidettävä kiinni. Ei kuulu meidän harrastelijoiden, vaikka miten asiantuntevia olemme omasta mielestämme, puuttua kaupungin työntekijöiden arkiseen tekemiseen.
Arvelen, että vaikutusta on myös työn tuottavuuteen ja työhyvinvointiin, jos ei kunnioiteta säädettyä työnjakoa. Toisinaan ihmetyttää luottamushenkilöiden innostus puuttua pikkuasioihin, kun tarjolla on pohdittavana ja päätettävänä suuriakin asioita.
Kaupungin henkilöstöstä ja rahavirroista noin puolet siirtyy hyvinvointialueelle. Hallintosääntöä on päivitettävä siltä osin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuun siirtyminen pois kunnilta on historian suurin kunta-alaa koskettava muutos. Samalla syntyy uusi tarve valvoa kaupunkilaistemme etua tärkeiden palvelujen saamisessa.
Talousarviokirjasta löytyy paljon perusteluita ja riskiarvioita kaupungin eri toiminnoille. Yksi yhä suureneva huoli on pula työntekijöistä. Se ei ole pelkästään vain Uudenkaupungin murhe, vaan koskee kaikkia kuntia ja lähes kaikkia aloja. Hyvä johtaminen ja asialliset työympäristöt ja -välineet on oltava kunnossa.
Vähintä mitä voimme päättäjinä tehdä asialle on omalla käytöksellämme huolehtia positiivisesta työnantajakuvasta, jotta Uusikaupunki houkuttelee työpaikkana. Maailmanlopun maalaaminen ja tuhon ennustaminen leikkimielisestikin on vastuutonta käytöstä ja luo epäasiallista kaupunkikuvaa. Jokainen luottamushenkilö on organisaationsa käyntikortti ja edustamansa yhteisön mannekiini.
Koko Uudenkaupungin työpaikoista 25–40 prosentia on yhdellä työnantajalla. Se on tuttu juttu. Kaupungin työpaikkatilanne on siis edelleen melkoisen haavoittuva. Elinkeinojen, yritysten ja yrittäjyyden tukemiseen on kiinnitettävä vahvemmin huomiota tai ainakin saatava dynaamisempaa tekemistä kaupungin taholta. Hallintosääntöä päivitettäessä voisi tästä keskustella yrittäjien kanssa.
Onko kaupungin hallinnon rakenteissa jotakin sellaista, jolla voisimme vahvistaa huomiota elinkeinoelämään. Enemmän vuorovaikutusta yritysten ja kaupungin kanssa tarvitaan, kuten Uudenkaupungin Yrittäjien ensi vuoden puheenjohtaja Martti Luotonen haastattelussaan taannoin sanoi.
Mielestäni vuorovaikutusta tarvitaan lisää ihan kaikkien tahojen kanssa. Markkinointi, viestintä ja kaikenlainen ulospäin suuntautuva toiminta edunvalvontaa unohtamatta vaatii lisää tekemistä kaupungissamme. Näihin satsaamiseen ei edes tarvita suuria rahoja. Markkinointihenkinen asenne ja uudenlaiset toimintatavat auttavat eteenpäin.
Uudenkaupungin tänne saapuvista nuorista työntekijöistä miehiä on 1,5 kertaa enemmän naisiin verrattuna. Meillä käydään muualta töissä ja työpaikkaomavaraisuus on huippuluokkaa. Uudenkaupungin paikka maan kartalla on sijaita hyvässä ja samalla huonossa paikassa. Meille on kriittinen yhden tunnin matka töihin maakunnan väkirikkaalta keskuskaupunkiseudulta. Miten saisimme täällä työssäkäyvät asettumaan asumaan tänne?
Budjettikirjan perusteluosa kertoo lisäksi sellaisenkin, että joka kolmas kaupunkiin syntyvä lapsi syntyy maahanmuuttajaperheeseen. Ensi vuodelle onkin suunniteltu maahanmuuttajien palvelua ja kotoutumista varten lisäresurssia. Tilastot, joita on 1900-luvun alusta asti, kertovat, että tänä vuonna syntyy Suomeen lapsia historiallisesti vähiten.
Asukasluvun väheneminen on suurempi trendi, johon on vaikea vaikuttaa. Suuret kaupunkiseudut vetävät väkeä puoleensa ja siinä kilpailussa on maakunnan äärilaidalla olevien pienten kalastajakylien tai suurempien satamakaupunkienkin yritettävä parastaan.
Hanna Vuola
Toiminnanjohtaja
Kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen