Uudenkaupungin museon Wahlbergin museotalossa avautuu sunnuntaina kaksi näyttelyä. Toinen on museon perinteinen porvariskodin joulu -näyttely ja toinen kertoo elämästä talvisessa Uudessakaupungissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
– Porvariskodin joulunvietosta kertova näyttely alkaa jo olla osa museon omia jouluperinteitä. Mutta se on joka vuosi odotettu ja toivottu. Joulunäyttelyssä vierailee aina paljon katsojia ja etenkin joulunalusviikoilla meillä on melkoinen vilske päällä kun museovierailulle tulevat lukuisat päiväkotiryhmät ja koululuokat, kertoi museonjohtaja Mari Jalava.
Museotalon asuinhuoneet on jälleen koristeltu jouluasuun. Salissa komeilee kuusi ja joulukukat tuoksuvat. Vanhat joulukoristeet ovat löytäneet paikkansa ja erilaiset kattaukset kertovat jouluun liittyneistä ruokatavoista 1800-luvun lopulla.
– Myös esillä olevissa teksteissä kerrotaan aikakauteen liittyneistä jouluperinteistä. Osa niistä on säilynyt nykyaikaan asti, osa on menettänyt tai menettämässä merkitystään, selvitti Jalava.
Yksi hiipumassa oleva tapa on joulukorttien lähettäminen. Nykyään fyysisiä joulukortteja lähetetään vuosi vuodelta vähemmän ja niiden tilalle ovat tulleet erilaiset sähköiset viestit.
Wahlbergin talon joulu -näyttely on avoinna loppiaiseen asti.
Museon alakerran näyttelytiloihin on puolestaan koottu näyttely Pakkasta ja pimeää – elämää talvisessa Uudessakaupungissa.
– Tämän näyttelyn avulla haluamme kertoa museovieraille siitä minkälaisia haasteita ja muutoksia talvella oli kaupunkilaisten elämään. Pimeys ja kylmyys koettelivat eri tavoin aikana, jolloin kaupungissa ei ollut kaukolämpöä, katuvaloja tai aura-autoja, muistutti museonjohtaja Jalava.
Näyttelyssä pääsevät ääneen eri-ikäiset ja erilaisia sosiaaliryhmiä ja ammatteja edustavat ihmiset. Vaikka lapset osasivat myös riemuita talvesta, oli talviseen ruokavalioon totuttelemista. Tuoretta ruokaa oli vähän ja valtaosa elintarvikkeista oli suolattu, hapatettu tai kuivattu.
– Talven kylmyys lisäsi palvelusväen työmäärää, sillä jo suurten asuinrakennusten lämmittämiseen kului paljon puuta ja aikaa, kertoi Jalava.
Myös vaikkapa kaupungin palovartijoiden työt lisääntyivät, sillä Kaupunginlahden ja Ruokolanjärven paloavannot oli pidettävä avoinna tavalla tai toisella.
Pakkanen synnytti myös uusia ja erikoisiakin keksintöjä. Ne naiset, joilla oli varaa, ottivat kirkkoreissulle mukaan koristeellisen pläkkipeltisen lyhdyn, jonka sisällä oli kynttilä tai kuuma hiili. Kirkossa lyhty sujautettiin pitkän hameen alle ja näin saatiin jalat pysymään lämpiminä tuntejakin kestäneen jumalanpalveluksen aikana.
Elämään talvisessa Uudessakaupungissa 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa pääsee tutustumaan museon aukioloaikoina aina 31. maaliskuuta saakka.
