Olin aikoinani mukana Suomen ensimmäisessä YK-pataljoonassa Kyproksella kreikkalaisten ja turkkilaisten välissä. Niitä kansoja erottivat uskonnolliset ja kielellisetkin asiat. Luulisi kahden slaavilaisen kansan välillä olevan helpompi löytää yhteinen näkemys, kun kieletkään eivät ilmeisesti poikkea toisistaan niin paljon, että se ymmärtämistä estäisi.
Mutta rajalla toimivat rauhanturvaajat kuitenkin olisivat tarpeen aseellisten konfliktien estämiseksi. Vaikka rauhan varmistuminen viivästyisikin, ainakin sodan laajentuminen estyisi. Tietenkin vain sillä edellytyksellä, että joukko olisi riittävän suuri ja hyvin varustettu puolueettomista maista koottuna.
Paras rauhan turvaamisen tae on kuitenkin se, että molempien maiden kansalaiset varmaankin haluavat elää rauhassa.
Kriisinhallintaveteraani Valdemar Takaperko