Saaristosta soille –Vakka-Suomi houkuttelee luontoretkelle

0
Antti Karlin esittelee Vakka-Suomesta kertovia luontokirjoja.

Koti kaunis on Vakka-Suomi, runoili jo Primus Leppänen aikoinaan Vakka-Suomen laulussaan. Leppänen tunsi silloisen kotiseutunsa ja mainitsee laulussaan sen vuoret, meren aallot, saaret, kalliot, pellot sekä lahdelmat.

Keskeisellä sijalla on rikas ja monipuolinen luonto. Tietokirjailija Antti Karlin johdatti kuulijansa tähän sanoin ja kuvin Vakka-opistossa pitämässään esitelmässä.

– Luonnontieteellisesti Vakka-Suomi kuuluu eteläboreaaliseen sekä hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Rajana näiden välillä on metsätammi, Karlin kertoo.

Suomessa on 41 kansallispuistoa, joista Vakka-Suomen lähistöllä kaksi, Kurjenrahkan sekä Selkämeren kansallispuistot.

Näistä viimeksi mainittu on perustettu vuonna 2011. Aluetta sillä on noin 940 neliökilometriä Kustavista Merikarvialle, josta alueesta merta on 98 prosenttia. Puisto ei ole yhtenäinen, osa siitä on valtion mailla, osa yksityisillä.

– Pääosa sen palveluista sijoittuu Satakuntaan. Meillä Isoonkariin ja Katanpäähän matkailutoimintoineen, Karlin kertoo.

Kansallispuistojen ohella hän mainitsee Vaskijärven luonnonpuiston, jossa kulkeva reitti on osa Kuhankuonon retkeilyreitistöä, jota on tarjolla parinsadan kilometrin edestä.

Karlin tarkastelee kiinnostavia luontokohteita kunnittain, joista jotkut ovat suurelle yleisölle tuntemattomiakin.

Kustavista hän ottaa esille muun muassa Puosletinjärven sekä Topenginleijan. Runsaan parinkymmenen hehtaarin kokoisen suojelualueen Kiparluodontien varressa, käsittäen korpea ja suota. Tutuimpia ovat Jeremian luolat. Kustavissa on myös kaksi luontopolkua ja kaksi laavuakin.

Taivassalosta Karlin mainitsee Rantalanlahden lintutorneineen sekä Kolkanaukon lintupaikkana. Sinne meneminen on kuitenkin hankalampaa ja näkyvyyskin rajoitettua. Suositeltavia kohteita ovat lisäksi Hakkenpään luontopolku laavuineen sekä kivilouhosta myötäilevä louhospolku Helsinginrannan alueella. Kokonvuorelta aukeavat myös hienot näkymät.

Vehmaalla Karlin suosittelee retkeä Tummamäen entiselle kivilouhokselle luontopolkuineen ja laavuineen.

Uudessakaupungissa luontoretkeilijällä riittää valinnanvaraa mihin askeleensa kulloinkin suunnata. Oma lukunsa on Selkämeri ja saaristo, mutta sisämaastakin löytyy paljon mielenkiintoista.

– Luontopoluista voi suositella etenkin Pamprinniemeä Pyhämaassa, jossa on tarjolla merellistä luontoa. Myös Lokalahdella on luontopolku, joka tosin on viime vuodet jäänyt enemmän oman onnensa varaan, Karlin kertoo.

Hän suosittelee myös Pyhämaan Reilassa sijaitsevaa Hierkonpolkua, jonka kyläyhdistys Reidu yhteistyössä Metsähallituksen kanssa toteutti. Oma luonnontilainen alueensa on myös Liesluoto, jossa ei kuitenkaan ole valmiita polkuja.

Lintutorneja alueellamme on Pyhämaan Lamminjärvellä ja Pyhärannan Rihtniemessä, jossa on iso torni sekä lintulava, jollainen on nyt myös Uudenkaupungin Kasarminlahdella, osana esteetöntä luontopolkua. Hiunjärven vanha lintutorni palvelee edelleen retkeilyreitteineen. Myös Rairannassa on uusi luontotorni.

– Hyviä paikkoja havainnoida lintuja ovat Uudessakaupungissa Valkiameren pellot, Mannerveden ja Lautveden alue, Pyhämaan Esimo ja Kulju sekä kaikki alueen merenlahdet ja salmet. Vakka-Suomelle tyypillisiä ovat merestä kuroutuvat fladat sekä kluuvit, jotka nekin lintuja houkuttelevat, Karlin opastaa.

Laitilassa voi soiden lisäksi suunnata kulkunsa vaikka Valkojärven pelloille, jotka keräävät muuttolintuja keväisin ja syksyisin.

Soille haluava voi suunnata Laitilan takamaille, Kolkansuolle, Nukinrahkalle, Isorahkalle ja muille. Makoisia karpaloita ainakin on luvassa. Saattaapa kuulla Varsinais-Suomessa harvinaisena pesimälintuna esiintyvän kaakkurinkin erikoista ääntelyä. Karlin kertoo myös alueella liikkuvista susista.

Joskus haluaisi katsoa maisemia hieman korkeammaltakin. Alava Vakka-Suomi ei tässä mielessä ole mikään vuorikiipeilijän toivemaa, mutta kauniita maisemia meidänkin ”vuorilta” toki näkee.

– Korkeimmat huiput kohoavat parhaimmillaan muutamaan kymmeneen metriin merenpinnasta mitattuna. Kuten Uudenkaupungin korkein kohta Kuuanvuori, Karlin kertoo.

Joskus sieltä on kertoman mukaan nähnyt useammankin kirkontornin, nyt vain kolme. Jotain kertoo nykyajasta kuitenkin se, että 59 radiomastoa näkyy. Myös alueen teollisuuslaitoksia voi sieltä bongailla.

Karlin kertoo myös alueemme rehevistä lehdoista, jotka etenkin keväällä puhkeavat kukkaan ja linnunlauluun. Sekä ”salatuista” luonnonlähteistä.

Hän muistuttaa myös jokamiehenoikeuksista. Ne sallivat liikkumisen luonnossa tietyin rajoituksin, jotka on syytä muistaa.

Rauno Laine

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän