Uusikaupunkilaisten hyvin tuntema ja rakastama maamerkki hävisi kaupunkikuvasta viime keväänä. Leikkipuisto Leijonapuistoa vuosikymmeniä vartioinut, lähes jo osiksi hajonnut leijona sai väistyä puistoon hankittujen uusien patsaiden tieltä.
Mutta mitä leijonalle sitten tapahtui?
– Täällähän se, elämän pulkan kolhima leijona on, vastasi kysymykseen leijonapatsaan olinpaikasta työpaja Väiskin ohjaaja Meri Lindgren nauraen.
Leijona luovutettiin työpajan käsiin toiveella että se yritetään vielä pelastaa.
Leijonapuiston vanhan leijonan selässä ehti leikkiä useampi sukupolvi uusikaupunkilaislapsia, mutta ajan ohella patsasta oli vaurioitettu myös tahallisesti.
– Leijona oli tänne tullessa todella surkeassa kunnossa. Siitä puuttui paloja, sen häntä oli yritetty sahata poikki ja toinen korva oli irti, kertoi Lindgren.
Työpajan väki on kunnostanut patsaan sellaiseen kuntoon että sen kanssa voi jälleen leikkiä.
– Mihinkään julkiseen puistoon patsasta ei voida enää palauttaa, mutta tänne, aktivointikeskus Puustin takapihalle, se sopii vallan mainiosti. Talon lapsivieraat saavat leikkiä leijonalla, mutta muuten se saa olla eläkkeelle meidän silmänilonamme. Se samalla muistuttaa meitä kaikkia siitä että kaikenlaisista kolhuista huolimatta olemme kaikki arvokkaita.
– Ensi kesänä leijona saa pintaansa uuden maalin ja sen ympärille rakennetaan pieni vehreä puutarha. Ehkäpä jotain savannin tyylistä. Ja jouluksi leijona saa selkäänsä loimen ja päähänsä tonttulakin, paljasti Meri Lindgren.