Isä, joka putosi digikuoppaan

0

Minulla on isä, joka osaa korjata kaiken.

Lapsena ajattelin näin. Isä korjasi oman ja naapureitten autot. Joskus isä haki jostain vanhan autonrohjon ja ihan vain huvikseen remontoi sen kuntoon. Kolhuinen, ruostunut ja elämää nähnyt Volvo kehräsi parin viikon rempan jälkeen kuin uusi. Tuntui hienolta nousta sen punaisille tekonahkapenkeille ja lähteä ajelulle.

Nyt isä on vetreä 83-vuotias yrittäjä. 66-vuotiaana hän jäi eläkkeelle, mutta jo puolen vuoden päästä totesi, että eläkkeellä on tylsää. Niinpä hän avasi pienkonekorjaamonsa uudestaan. Joka aamu hän lähtee pajalleen seitsemän maissa ja palaa tyytyväisenä kotiin neljän maissa. Terveiset parille isolle ketjumyymälälle, että meidän isä korjaa teidän laitteet.

Kun työtapaturma vei tämän teräsvaarin sairaalaan, hoitohenkilökunta ihmetteli, miksi hänestä ei löydy mitään terveystietoja. No ei löytynyt, koska hän oli käynyt Tyksissä viimeksi 16-vuotiaana mopokolarin takia. Terveyskeskuskin on jäänyt vieraaksi. Jos jotain on ollut, niin se on hoidettu buranalla. Saaristossa syntynyt mies on pysynyt terveenä perunan, silakan ja sipulin voimalla.

Voimaa hänelle on antanut myös vakaa luottamus siihen, että mikä tahansa tekninen laite on hänelle helppo juttu. Kunnes asiat piti alkaa hoitaa tietokoneella.

Tietokone ei sovi käsistään kätevän miehen maailmaan ollenkaan. Mikä ihmeen ctrl ja delete, mies tuskaili koneen ääressä. Eihän kansakoulussa opetettu englantia, eikä ammattikoulussakaan silloin vuonna papu. Niinpä äitini on hoitanut kaikki digitaitoja vaativat asiat, mutta pari vuotta sitten äidin silmästä meni näkö. Silmä leikattiin, mutta näkö jäi pysyvästi heikommaksi. Tietokoneen käyttö on ollut sen jälkeen epämukavaa. Moni asia pitäisi kuitenkin hoitaa sähköisesti.

Vanhemmillani ei ole hätää. Lapsenlapset asuvat lähellä ja auttavat mielellään ”digijutuissa”. Mutta miten käy niiden ikäihmisten, joilla ei ole lapsia tai lapsenlapsia? Heitä täällä Ugissakin on paljon. Sakunkulmassa on tietokone, jota voi käyttää. Henkilökunnalta saa apua, jos ei osaa, mutta esimerkiksi pankkiasioissa Sakunkulman työntekijät eivät voi tietoturvasyistä auttaa.

Kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa ensi vuoden alusta, niiden tavoitteena on digitaalisten palveluiden lisääminen. Tavoitteessa ei ole mitään pahaa, kunhan vain muistetaan ne ihmiset, jotka eivät pysty hoitamaan asioitaan diginä.

Vuoden 2022 diakoniatyöntekijäksi valittu Satu Pietilä muistutti lehtemme haastattelussa, että digisyrjäytyminen uhkaa kaikenikäisiä, ei vain vanhuksia. Kaikilla lapsiperheillä ei ole varaa hankkia älykännyköitä tai uusia tietokonetta. On myös paljon työikäisiä, joilla ei ole digiosaamista. Osa ei vain luota digilaitteisiin ja ohjelmiin.

Monet ihmisryhmät ovat putoamassa kelkasta, kun viranomaiset siirtävät viestintää sosiaaliseen mediaan ja palveluita verkkoon. Tässä suuressa muutoksessa on muitakin riskejä kuin digisyrjäytyminen. Energiakriisi voi katkaista meiltä sähköt. Hakkerit ja huijarit tekevät tuhojaan.

Juuri kun viranomaiset siirsivät tiedottamisensa Twitteriin, Twitterin omistajatausta vaihtui. Vaikuttaako se jotenkin Twitterin luotettavuuteen? Twitter ei tavoita ainakaan vanhempieni ikäisiä, eikä edes kaikkia meitä ruuhkavuosia eläviä työikäisiä.

Ehkä Twitteriä seuraavatkin vain ne, jotka työssään käyttävät sosiaalista mediaa. Iso osa väestöstä on siis aika pihalla.

Teija Uitto

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän