Laulaja Jussi Rainio sai kokea joulun ihmeen kotonaan Uudessakaupungissa, kun hän harjoitteli tulevan lauantain Joulu ja Neontähdet -konserttinsa lauluja.
Heti ensimmäisissä harjoituksissa pala nousi hänen kurkkuunsa ja kyynelet vierivät silmäkulmista niin, että laulamisesta ei tahtonut tulla mitään.
– Ja se on kyllä melkoinen juttu, sillä en ole itkenyt 20 vuoteen, hän sanoo.
Konsertin ohjelmistossa on runsaasti kaikille tuttuja klassikkoja, kuten Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Laulaja on valinnut mukaan myös uudempia ikivihreitä, kuten Carola Häggkvistin Taivas sylissäni.
Rainio vierittää vastuun kyyneleistään muusikkokollegalleen Petri Alangolle, jonka tekemät sovitukset ovat laulajan mielestä niin koskettavia, että liikuttumiselta ei voi mitenkään välttyä.
Uudenkaupungin Uudessa kirkossa järjestettävässä konsertissa kuullaan Rainion ja kosketinsoittaja Alangon lisäksi sinfoniaorkesteria, mutta fyysisesti paikalla on vain kaksi muusikkoa.
– Suosittelen ottamaan nenäliinat mukaan kirkkoon, hän kehottaa konserttiin tulevaa yleisöä.
Joululaulujen sanoma on universaali, mutta niihin liittyvät muistot ovat jokaiselle kuulijalle ja esittäjälle henkilökohtaisia.
– Ihmiset tulevat kirkkoon hiljentymään ja kuulemaan lauluja, joista joitakin on laulettu vuosisatojen ajan ja edelleen niiden sanoma on ajankohtainen.
Laulajan elämään kuluva vuosi on tuonut mukanaan poikkeuksellisen paljon iloa. Komean paluun tehneen Neon 2 -yhtyeen 30-vuotisjuhlavuosi ei olisi voinut sujua paremmin.
Pieninä palasina -single on soinut radiokanavilla ja koskettanut kansaa festareilla ja keikoilla samaan tapaan kuin yhtyeen superhitit 1990-luvun alussa. Sellaista vastaanottoa tekijät eivät olisi voineet etukäteen odottaa.
– Mahtava fiilis. Tuntuu valtavan hyvältä, että biisimme on otettu niin avosylin vastaan, hän hehkuttaa.
Uudet laulut ovat Rainion mukaan tarinoita tavallisista ihmisistä ja siitä, että elämän parhaat asiat koostuvat pienistä hetkistä: Onni löytyy pienistä palasista, lautaselle jääneistä murusista.
Kuulijoiden on helppo samaistua, kun Rainio laulaa elämän kolhuista: Kun sattuu sydämeen ja tarpoo umpihankeen, sitä oppii hiljalleen.
Rainio ei ole mies, joka kyyneleitään häpeäisi. Niitä ei vain yksinkertaisesti ole tullut, vaikka mieli on ollutkin usein maassa. Hän on puhunut julkisuudessa avoimesti masennuksestaan – ei itsensä takia, vaan kaltaistensa.
– Olen ajatellut, että kertomalla oman tarinani, voin olla vertastukena muille.
Keikat ja Neon 2:sta tehtävän televisiodokumentin kuvaukset ovat pitäneet miehen liikkeellä.
– Onhan tämä ollut tällaiselle introvertille ihmisille aikamoinen vuosi, hän sanoo.
Hänelle on tärkeää, että ympärillä on tuttu ja toisensa vuosien takaa tunteva muusikoiden porukka. Rainio ja kitaristi Rami Alanko ovat olleet ystäviä jo 35 vuoden ajan.
Yhteinen polku alkoi siitä, kun uusikaupunkilainen Rainio avasi vuonna 1986 bändien treenikämpän oven Laitilassa. Sitä ujo nuorukainen ei olisi tehnyt, jos bändihommissa ollut veli Timo Rainio ei olisi siihen häntä pakottanut.
– Olin täysin ummikko laulajana. Sain laulettavakseni yhden biisin. Rami (Alanko) kuunteli ja kommentoi esitystäni lyhyesti: tää on tässä. Niin sain paikan bändin solistina ja olin, että mitä ihmettä tässä oikein tapahtui, Rainio virnistelee elämänsä käänteentekevää tapahtumaa.
Miehet tuntevat toisensa läpikotaisin ja ystävyys on säilynyt, vaikka työurat ovat välillä kulkeneet eri suuntiin.
– Kun olemme yhdessä, teemme aina biisejä, Rainio kertoo.
Neon 2:een kuuluvat Rainion ja Rami Alangon lisäksi rumpali Jari Varjo , basisti Toni Nuotio ja kosketinsoittaja Petri Alanko .
– Olimme marraskuussa bändileirillä Barbadoksella. Se oli kaltaiselleni Suomi-pojalle aivan liian kuuma paikka, mutta mehän musisoimme kaiket päivät ilmastoidussa huoneistossa. Tärkeintä oli, että saimme viettää aikaa paikassa, jossa saimme keskittyä täysillä musiikin tekemiseen.
Neon 2:n uusia biisejä on siis tulossa ja myös yhtyeestä tehtävä dokumentti valmistuu television ensi-iltaan ensi vuonna.
Joulun Rainio aikoo viettää perheensä kanssa Uudessakaupungissa. Laulajalle joulu merkitsee mahdollisuutta viettää aikaa hiljaisuudessa.
Hänellä ei ole omaa henkilökohtaista tiliä sosiaalisessa mediassa, ja vapaa-ajalla hän vetäytyy mieluiten omaan rauhaan.
Konsertin lauluja treenatessa hänen mieleensä vyöryi välähdyksiä jouluista vuosien takaa.
– Palasin mielessäni lapsuuteeni Helsingin Tehtaankadulle. Silloin kuusessa paloivat aina jouluisin oikeat kynttilät ja lauloimme yhdessä veljeni Timon kanssa Heinillä härkien kaukalon -laulua.
Veljesten laulama, alun perin ranskalainen joululaulu on peräisin 1600-luvulta. Joululaulujen ajaton sanoma ja melodiat kiehtovat laulajaa.
– Onhan se hienoa, miten joulumusiikki siirtyy vuodesta toiseen sukupolvelta toiselle, laulaja pohtii.
Eija Eskola-Buri