Korea kanalintu Aasiasta

0
Eksoottisen näköinen fasaanikoiras erottuu ympäristöstään.

Pitkäpyrstöinen fasaanikoiras erottuu talvisilta lintujen ruokintapaikoilta. Se on helppo tunnistaa metallinkiiltoisesta sinivihreästä päästä pienine kulmatöyhtöineen, punaisesta naamiosta ja tiilenpunaisesta höyhenpuvusta. Tunnusomaisen ulkonäön kruunaa kapea poikkiraidallinen pyrstö. Naaras on vaatimattomamman ruskeasävyinen. Myös naaraalla on lajille tyypillinen pyrstö, joskin hieman lyhyempi kuin koiraalla.

Fasaani on aasialainen 1–2 kilon painoinen peltokanalintu. Sen sukulaisiin lukeutuvat muun muassa riikinkukko, kalkkuna ja viiriäinen. Sukulaistensa tavoin fasaanikaan ei mielellään lennä, ellei sen ole pakko: mieluummin se juoksee kovaa vauhtia.

Fasaani on levinnyt kauan sitten ihmisten istuttamana riistalintuna eri puolille maailmaa. Nykyisin sitä voi tavata kaikilta mantereilta Etelämannerta lukuun ottamatta. Eurooppaan fasaani saapui Välimeren alueelle ajanlaskun alun molemmin puolin.

Rooman valtakunnan aikoihin laji levisi roomalaisten mukana monin paikoin manner-Eurooppaan. Kaakkois-Eurooppaan fasaani on saattanut levitä myös omin avuin luontaisilta esiintymisalueiltaan.

Fasaanista on olemassa kolmisenkymmentä alueellista alalajia, jotka ovat sopeutuneet paikallisiin elinympäristöihinsä. Tarhatut fasaanit ovat useiden eri alalajien ja värimuunnosten sekoituksia. Suomen luonnossa esiintyy Euroopassa yleisenä elävää risteymää, jota kutsutaan metsästysfasaaniksi. Linnulla on sukupuussaan ainakin kolmea eri fasaanin alalajia: sepelfasaania, mongolianfasaania ja jalofasaania.

Suomeen ensimmäiset fasaanit saapuivat vuosina 1901 ja 1902 Saksasta. Tuolloin Karl Fazer toi fasaaneja Helsingin Malmille. Seuraavien vuosikymmenten aikana fasaaneja vapautettiin Suomen luontoon eri puolille maata.

Luonnossa elävät fasaanit ovat suureksi osaksi riippuvaisia talviruokinnasta. Monin paikoin niiden kanta on joka vuosi luontoon metsästettäväksi vapautettavien tarhattujen fasaanien varassa.

Runsaslumiset talvet ovat haastavia, sillä fasaaneilla on vaikeuksia kaivaa ravintoa paksun lumikerroksen alta. Linnut viettävät talven pimeimpinä kuukausina suuren osan vuorokaudesta paikoillaan. Ne pystyvät säätelemään aineenvaihduntaansa siten, että niiden ruumiinlämpö ja energiantarve laskevat. Linnut viettävät aikansa yöpymispuunsa oksilla ja havahtuvat muutamaksi tunniksi etsimään ruokaa. Huonolla säällä ne saattavat pysytellä puussa useammankin vuorokauden.

Suomen fasaanikanta painottuu Etelä- ja Lounais-Suomeen. Tarhattuja lintuja on vapautettu myös muualle maahan. Näyttää siltä, että niinkin pohjoiseen kuin Rovaniemen alueelle on muodostumassa oma fasaanipopulaatio. Leudontuvien talvien arvellaan yhdessä talviruokinnan kanssa mahdollistavan lajin selviämistä pohjoisempana.

Fasaani viihtyy kulttuuriympäristöissä ja taajamissa. Yhä useammin sen voikin nähdä myös pihassa linturuokintapaikan vieraana.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän