Sata vuotta sitten vuonna 1923 WSOY julkaisi Iltalehden päätoimittaja Emerik Olsonin kirjan Venäjä ennen ja nyt. Alkusanoissaan Olsoni toteaa: ”… Tietoisena siitä, että vain tutustumalla Venäjän valtakunnan aikaisempaan historiaan, sen kansan ja sen hallitustavan luonteeseen eri aikoina, voimme käsittää, miten kaikki se, mitä Venäjällä … on tapahtunut, …” ”… nyt kun meidän on pystyttävä puolustamaan asemaamme itsenäisenä valtiona ja mahdollisimman tehokkaasti hoitamaan vanhaa tehtäväämme länsimaisen sivistyksen äärimmäisenä etuvartiona, on mitä tärkeintä tuntea itäinen naapurimme, ennen kaikkea sen historia siinä oikeassa valossa ja perspektiivissä, …” … ”… saada opetuksia, joilla on arvonsa yhteiskuntapoliittiselle toiminnalle kaikissa maissa. …”
Tuolloin kirjan lukenut suomalainen tiesi, mikä on Venäjä ja miten se toimii.
Olsoni tekee syväluotauksen Venäjän historiaan, jota hän havainnollistaa tilastoin ja kartoin. Hän kirjoittaa moskovalaisesta valloittajamonarkiasta, Venäjästä kahden puolen vallankumouksesta ja Neuvosto-Venäjästä.
Vanhahtavasta kielestään huolimatta tosiasiat ovat edelleen kohdallaan adjektiivit mukaan luettuina.
”Esivalta on tataarien kouluttamalle venäläiselle ja hänen kasvattamilleen omille alamaisilleen aina sama kuin hallitsijan persoona – ja lakia edustaa hänen mielivaltainen tahtonsa.” ”… orjallinen alistuminen persoonalliseen mielivaltaan tuli venäläisen yhteiskunnan ainoaksi koossapitäväksi voimaksi ja elinprinsiipiksi.” ”:venäläinen vapauskäsitys merkitsee mielivaltaa ja anarkiaa, …”
”Mahdollisimman räikeässä muodossa on Venäjän laajenemispolitiikan teoriaa esittänyt kenraali N.A. Kuropatkin kuuluisassa Memoraalissaan, jonka hän maaliskuussa 1900 jätti keisari Nikolai II:lle, …” Kuropatkin toteaa, ”…,että Venäjän rajat eivät ole turvatut. Niitä on siis ”turvattava”, s.o. laajennettava joka suunnalle, …”
”Pietari Suuren testamentti ja Kuropatkinin teoria ovat rauhaa rakastavien tsaarikeisarien käytännöllisen politiikan mukaisia. Tätä politiikkaa jatkettiin siis 20:nnellä vuosisadalla Venäjän historiallisena tehtävänä.”
Olsonin kirjan voisi kaivaa naftaliinista päättäjien käyttöön!
Hannu Luotola
prikaatikenraali evp