Pelko osana elämää

0

Keskustelimme merihistorian perinnepiirissä muutama viikko sitten naisten asemasta ja merkityksestä entisaikojen ammattikalastuksessa. Merkitys osoittautui isoksi. Naisilla oli usein tärkeä asema kalastuksen apuna, saaliin käsittelyssä, kalojen myynnissä ja monissa muissa tehtävissä.

Perusputsaarelainen Kari Sammalisto toi keskusteluun tärkeällä tavalla vielä uuden ja ehkä yllättävänkin näkökulman. Hänen mukaansa naisten osana oli myös pelkääminen. Naiset pelkäsivät, kun miehet olivat merellä myrskyssä tai sumun yllättäessä tai kun talvella oli pakko liikkua epävarmoilla jäillä. Pelko puolisoiden ja poikien puolesta sai Putsaaren naiset kävelemään kylästä kappelivuorelle katsomaan, josko tuttu vene olisi jo tulossa kotiin.

Meillä kaikilla on varmasti omat kokemuksemme pelosta. Harvassa ovat ne, jotka uskaltavat väittää, etteivät ole koskaan pelänneet.

Muistan miten me Uudenkaupungin yhteislyseon luontokerhossa havahduimme jo 1960-luvun lopulla – siis yli puoli vuosisataa sitten – siihen, että luonto on saastumassa vaarallisella tavalla. Kerhon toiminnassa olivat toki pääasiana linturetket, mutta saimme myös silloin aika harvinaista tietoa luontoa uhkaavista asioista. Silloin kiinnitettiin erityistä huomiota puunjalostusteollisuuden pilaamiin vesistöihin. Tiedot olivat tärkeitä, mutta samalla ne pelottivat.

Niihin aikoihin nuorisolla oli muitakin pelon aiheita. Yksi isoimmista ja pahimmista oli ydinsodan uhka. Suurvaltojen ydinsota oli välillä pelottavan lähellä ja se sai nuorison liikkeelle kaduille.

Viime aikoinakin pelon aiheita on valitettavasti riittänyt. Moni on pelännyt pandemian seurauksia, koronaan kuolemista. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset pelottavat yhä useampia. Nyt täysi sota on käynnissä keskellä Eurooppaa ja moni pelkää sen laajenevan. Meidän pelkomme on tietenkin vain varjo siitä, mitä urhoolliset ukrainalaiset siviilit ja sotilaat joutuvat joka päivä kokemaan arkisessa elämässään pimeyden ja kylmyyden keskellä. Myös hintojen huima nousu ja sähkön kohtuuton kallistuminen aiheuttavat pelkoa rahojen riittämisestä.

Vanhan sanonnan mukaan ”joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Näin voi olla. Uudessakaupungissa asuva ukrainalainen Olga Gotsmanova kirjoitti lehdessä lauantaina, että kun Venäjä aloitti sodan, hän ei halunnut olla tietoinen siitä, mitä oli tapahtumassa. Kaikki oli pelottavaa.

”En ole koskaan aiemmin ajatellut, mikä voisi olla parempaa kuin hyvät uutiset – se on ettei ole uutisia ollenkaan. Se tarkoittaa, että kaikki ovat elossa, talot ovat ehjiä, edessä on uusi päivä.” (TS 17.12.)

Vaarallisinta on kuitenkin väärä tieto. Sitähän on valitettavasti liikkeellä erityisesti sosiaalisessa mediassa kauhean paljon. Se voi aiheuttaa turhaa pelkoa. Oikean tiedon avulla me voimme arvioida asioita ja muodostaa niistä todellisen kuvan. Parhaimmillaan tiedon lisääminen voikin vähentää tuskaa ja pelkoa.

Jouluun on nyt neljä yötä. Joulun suuri sanoma on Vapahtajamme syntymä ihmisten keskelle. Tutun jouluevankeliumin mukaan enkelit ilmoittavat siitä ensimmäiseksi paimenille – sen ajan duunareille – arkisen työnsä ääressä. Keskeinen osa enkelin sanomaa oli ”Älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle”.

Toivottavasti me voimme viettää tulevan joulun ja jokaisen päivän sen jälkeenkin turvallisin mielin. Ilman turhaa pelkoa.

Matti Jussila

päätoimittaja, emeritus

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän