– Mitäs Veku, jokos sinä heräsit päiväunilta, Seija Kohvakka tervehtii koiraa, joka venyttelee keittiön lattialla. Veku on tullut makuuhuoneen ovenraosta keittiöön. Se on ollut yhden perhekodin asukkaan seurana päivätorkuilla.
Talossa on muuten hiljaista, vaikka Seija Kohvakka vastaa kolmen ikäihmisen hoidosta. Asukkaat ovat vielä päiväunilla. Yksi heistä on hänen oma äitinsä. Seija lupasi aikanaan huolehtia äidistä, kun äidillä todettiin altzheimerin tauti. Talossa asuu myös kaksi Kohvakan pyörittämän perhekodin asukasta.
Kohvakka pitää Uudessakaupungissa ainoaa ikäihmisten perhekotia. Hän toivoo, että voi jatkaa työtään vielä ne kaksi vuotta, jotka hänellä on eläkkeeseen.
– En tiedä yhtään, miten näiden perhekotien hyvinvointialueella käy. Hiukan pelottaa, että ikäihmisille jää vain kaksi vaihtoehtoa: asua kotona tai joutua heikkokuntoisena laitokseen.
Erityisesti hän suree muistihäiriöisiä vanhuksia, jotka ovat yksin kotona kotipalvelun varassa. He ovat hyvin turvattomia. Perhekoti olisi juuri heille sopiva paikka oman kodin ja laitoshoidon väliltä.
Kohvakka on pitänyt perhekotia yhdeksän vuotta. Hän oli aiemmin työskennellyt vammaisten hoitajana. Kun oma äiti sairastui, hän alkoi miettiä, miten hän elämänsä järjestäisi. Uusikaupunki oli silloin mukana perhekoti-kokeilussa. Kohvakka asui Mynämäessä, jossa kokeilua ei ollut.
– Vuonna 2011 Tyks myi näitä vanhoja sairaalakiinteistöjä Uudessakaupungissa. Ostin tämän rakennuksen ja muutimme äidin kanssa tähän.
Kohvakka perusti rakennukseen myös perhekodin. Aluksi toiminta oli lupaavaa, kun oli hanke tukena.
– Ajattelin, että Uuteenkaupunkiin perustettaisiin useampikin perhekoti ja saisimme tukea toisistamme.
Niin ei käynyt. Laitilassa toimii yksi ikäihmisten perhekoti ja sen kanssa Kohvakka on tehnyt yhteistyötä. Nyt Laitilan perhekotikin on lopettelemassa toimintaansa. Kun alueella on näin vähän perhekotitoimintaa, kunta ei ole voinut niitä markkinoida, kun paikkoja vapautuu niin harvoin. Se taas johtaa siihen, että kun jokin paikka vapautuu, ei ole hakijoita.
– Kaarinan kaupunki on rakentanut hienon ikäihmisten perhekotikylän. Kunpa sellaisia saataisiin muihinkin kuntiin.
Perhekodeissa vanhusten arki on turvallista ja lempeää. Jokainen asukas jatkaa sellaista elämää, johon on tottunut. Jos toimintakyky sallii, Kohvakka järjestää vanhukselle kyydit harrastuksiin. Asukas voi osallistua myös kodin askareisiin.
– Meilläkin oli aluksi asukkaita, jotka osallistuivat ruuanlaittoon. Nyt asukkaiden kunto on niin heikko, että he tarvitsevat apua vessaankin.
Perhekoti sopii Kohvakan mielestä erityisesti muistihäiriöisille, joiden fyysinen toimintakyky voi olla hyväkin. Turvallisessa ympäristössä muistihäiriöinen pärjää pitkään ilman laitoshoitoa.
Seija Kohvakka työskentelee perhekodissa yksinään. Seurana on vain Vepe-koira. Kun asukkaat ovat heikkokuntoisia, hänen oma elämänsä on hyvin rajoitettua. Perhekodin hoitaja saa vapaata 42 päivää vuodessa, mutta äitinsä omaishoidosta hän saa vapaata vain 36 päivää vuodessa.
– Vaikka tämä työ on palkitsevaa, on se myös raskasta, hän myöntää.
Kohvakan perhekodissa asuvat eivät pärjää enää vessassakaan ilman apua. Kohvakka on tyytyväinen, että asukkaitten ulkoiluttamiseen hän on saanut apua Avustuskeskuksesta.
– Päivät ovat hyvin samanlaisia. Aamulla keitellään puuroa, syödään verkkaisesti aamupalaa, hoidetaan pesut, jos sää sallii, käydään ulkosalla, sitten on lounasta ja päivätorkut, iltapäivällä vähän puuhaillaan, sitten onkin jo päivällisen aika. Illalla katsellaan telkkaria ja mennään sitten hampaittenpesun jälkeen nukkumaan.
Kun asukkaat ovat nukahtaneet, Seija Kohvakka käväisee Vepen kanssa kävelyllä.
– Saan voimaa siitä, että tiedän tekeväni tärkeää työtä ja saan hoitaa oman äitini kotona.
Hän muistelee niitä aikoja, kun asukkaat olivat vielä niinkin hyväkuntoisia, että he kävivät yhdessä jopa konserteissa.
– Nyt hoitoon tullaan yhä heikompikuntoisena.
Perhehoitajia tarvittaisiin lisää
Teija Uitto
– Ikäihmisten perhehoidolla on paikkansa myös tulevan hyvinvointialueen palveluvalikossa, vakuuttaa ikäihmisten perhehoidon koordinaattori Linda Luotonen Varsinais-Suomen ikäihmisten ja kehitysvammaisten perhehoitoyksiköstä.
Luotosen mukaan hoitajia vain tarvittaisiin lisää. Erityisesti tarvetta olisi hoitajille, jotka voisivat mennä asiakkaan kotiin esimerkiksi sijaistamaan omaishoitajan vapaita,
Varsinais-Suomen perhehoitoyksikön kautta toimii ikäihmisten pitkäaikaiset perhekodit Uudessakaupungissa, Salossa, Marttilassa, Pöytyällä sekä lyhytaikaiset perhekodit Maskussa ja Pöytyällä. Perhekotien asiakkaat voivat kuitenkin tulla kaikista Varsinais-Suomen perhehoitoyksikön toiminnassa mukana olevista kunnista.
Uusia perhehoitajia ei ole tänä vuonna valmennettu, mutta tammikuun lopulla on alkamassa uusi valmennus. Luotonen kertoo, että valmennuksen aikana arvioidaan, onko hakijalla riittävät valmiudet työhön ja hän myös itse arvioi, onko hän valmis perhehoitajaksi.
– Perhehoitaja ei ole palkkatyössä, eikä yrittäjä, vaan hänen kanssaan tehdään toimeksiantosopimus. Tämä malli voi olla hakijoille vieras, mutta sitä käydään läpi valmennuksessa, miten esimerkiksi verotusasiat menevät.
Tammikuun valmennukseen otetaan noin kymmenkunta hakijaa. Valmennuskertoja on kaikkiaan seitsemän ja yksi kestää noin kolme tuntia. Perhehoitajalla on mahdollisuus joko perustaa oma perhekoti, mennä asiakkaan kotiin perhehoitajaksii tai sijaistaa jo toimivissa perhekodeissa.
– Tiettyä koulutustaustaa hakijoilta ei vaadita. Soveltuvuutta harkitaan valmennuksen aikana.
Varsinais-Suomen kunnista 23 on mukana perhehoidossa. Luotosen mukaan tarvetta uusille ikäihmisten perhehoitajille ja perhekodeille on lähes kaikissa kunnissa.
Perhehoitoliitto ry:n kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen korostaa, että perhehoito on resurssiviisasta kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden kannalta.
Esimerkiksi Eurassa on arvioitu, että perhehoito vastaa kustannuksiltaan 2,8 kotipalvelukäyntiä vuorokaudessa eli jos ikäihmisen luona toteutuu 3 kotipalvelukäyntiä vuorokaudessa, on se jo kalliimpaa.
– Perhehoidon vuorokausihinnan on Eurassa arvioitu olevan noin 60 prosenttia tehostetun palveluasumisen vastaavasta ja 1/3 laitoshoidon vuorokausihinnasta. Lisäksi on hyvä huomioida, että perhehoitajan kodissa tapahtuva perhehoito ei edellytä kunnan investointeja rakennuksiin eikä ylläpitokustannuksia, Kuukkanen sanoo.
Hoitomuodon valinnan tulee perustua aina ikäihmisen tarpeisiin.
– Tällä hetkellä haasteena on se, että perhehoito saatetaan myöntää ikäihmiselle liian myöhään.