On hyödyllistä tuntea kulttuuriympäristön paine, haistella yleisön mielenkiinnon kohteita ja punnita resursseja, puitteita, työryhmää, taloutta ja apurahasäätiöitä, alueen historiaa, tyylilajeja sekä taiteellisen lopputuloksen päämääriä. Lisäksi aika usein pyydetään ottamaan huomioon myös yhteistyöteatterin vahvat juuret: ”Näin on aina ennenkin tehty.”
Tuo lause herättää toisinaan pelonsekaisia väristyksiä, vaikka perinteistä löytyy voimaakin. Miten mahdollisimman moni esityksen tuotannon parissa työskentelevä ja yleisö katsomossa tyydytetään?
Esityksen pitää olla mielenkiintoinen. Esitykseen on otettava mukaan mahdollisimman paljon näyttelijöitä. Esityksessä on oltava eri ikäisiä rooleja. Esityksen on oltava hauska, koska lipunmyyntiin tulee puheluita: ”Saako siinä nauraa?”.
Esitys ei saa maksaa tai paljoa tuottaa. Esitys ei saa olla liian pitkä. Esityksessä pitää olla kaikille isoja puherooleja. Esityksen näytelmäkirjailijan pitää olla tunnettu. Esityksen pitää olla sellainen, mitä ei ole nähty vähään aikaan. Esityksessä ei saa olla liikaa harjoituksia. Esityksessä pitää olla tanssia. Esityslipun pitää olla huokea. Esityksen pitää olla yleisölle tuttu.
Esityksen pitää olla kantaaottava. Esityksen pitää olla uusi ja tuore. Esityksessä ei saa olla vaatimattomia roolivaatteita. Esityksessä ei saa loukata mitään, eikä ketään, eikä käsitellä erityisryhmiä tai uskontoja. Esityksessä pitää olla paljon naisrooleja. Esityksen pitää olla monitaiteellinen ja dramaattinen. Esityksessä pitää olla hauskoja hattuja.
Esitys pitää olla klassikko ja kotimainen. Esityksen näytelmäkirjailijan pitää olla ennestään tuntematon. Esitys ei saa lietsoa ennakkoluuloja. Esityksessä pitää olla väliaika, jotta saadaan kahviotuloja. Kaffetta ja pullaa!
Esityksen pitää olla hyvin valaistu, mutta siinä ei saa olla liian kirkkaita valoja mitkä saattavat aiheuttaa migreeniä. Esityksen pitää olla koko perheelle sopiva. Esityksessä pitää olla musiikkia, mutta sitä ei saa soittaa liian lujaa. Aviomiehen pitää pitää esityksestä, koska viimeksi Reino lähti väliajalla autoon istumaan.
Esityksessä pitää olla jääkiekkoa. Esityksessä pitää olla hienot kulissit ja niiden pitää olla kevyesti siirreltäviä. Esityksen pitää olla kasvattava ja sivistävä. Esityksen harjoituksissa ohjaajan pitää olla iloinen ja kannustava. Esityksessä pitää olla taistelukohtauksia, sketsihuumoria ja zombimellakka. Esityksessä ei saa olla väkivaltaa.
Esityksen ohjaajan pitää olla auktoriteetti ja huolitellun oloinen. Esitys ei saa olla liian lyhyt. Esityksessä ei saa kiroilla. Esityksessä pitää olla sopiva määrä miesrooleja. Esityksen toteutuksen pitää olla minimalistinen ja näyttävä. Esityksen pitää olla viihdyttävä ja taiteellinen. Esityksestä on tultava menestys.
Kerralla teatteri voi koskettaa vain pientä osaa ihmiskunnasta, mutta suurta osaa ihmisestä (Jussi Helminen).
Maailmassa pitää sinnikkäästi taistella näkemyksellisen taiteen puolesta, minkä keskiössä on vahvasti tunteva ihminen. Pitää taiteen kentällä taistella tarinoiden ja historian äänistä, jotka ovat hukkumassa tunneköyhään viihteeseen. Taistella pitää yleisön tajunnan herättämisestä, apatiaa vastaan ja individualististen elämyksien puolesta, näköalattomuutta vastaan sekä voimaannuttavien sielumaisemien puolesta. Viihde auttaa unohtamaan, taide muistamaan. Kumpaakin toki tarvitaan.
Taide antaa peilin, mahdollisuuden kohtaamisiin ja alustan eri vivahteiden tutkimiseen. Taiteen tehtävä on lisätä todellisuuden, niin menneen, nykyisen, kuin tulevankin hahmottamista.
Parhaimmillaan taide ojentaa työkaluja elämyksen, ilon ja surun kokemiseen. Se mielikuvituksen avara keidas on. Toivon, että sen keitaan äärelle moni löytää tiensä ja kastamaan varpaansa vaikka aivan ensimmäistä kertaa.
Mikko Rantanen
Freelance ohjaaja-dramaturgi