Tänä jouluna koristellaan vähemmän – Ukrainalaisten tärkeimmät juhlapäivät ovat vasta tulossa

0
Mariia Moroz ja Alona Dontsova viettävät juhlapyhiä poissa kotona, mutta perinteitä ei kuitenkaan unohdeta.

Moni ukrainalainen viettää tänä vuonna erilaista joulua, poissa kotoa. Perinteitä ei kuitenkaan unohdeta, vaikka välttämättä kaikkia aineksia ei saadakaan kasaan.

Alona Dontsova ja hänen poikansa Erik ja äitinsä Mariia Moroz viettävät joulua Uudessakaupungissa. Tärkeimmät päivät ovat uusivuosi ja 6.–7. tammikuuta, mutta jo viime viikolla hiljennyttiin joulua kohti.

– Ukrainassa 25.12. on vapaapäivä. Maassa on myös katolilaisia, jotka viettävät silloin joulua, mutta päivät, kun koko Ukraina juhlii, ovat 6.–7. tammikuuta, Alona kertoo.

Joulua vietetään Ukrainassa ja monessa muussakin maassa myöhemmin, koska niissä seurataan juliaanista kalenteria.

6. tammikuuta on kiireinen ja valmistautuminen illan ruokailuun alkaa varhain.

– Ruoan tekeminen alkaa jo aamulla, koska ruokalajeja on kaksitoista. Kaikki pitää saada illaksi valmiiksi ja se vaatii paljon aikaa. Ruokalajeja on kaksitoista, koska apostoleja on kaksitoista, Alona kertoo.

Jouluruoista yksi tärkeimmistä on kutja eli vehnäjyvistä valmistettu perinteinen annos.

– Perheen pää eli yleensä isä sekoittaa kutjan joukkoon unikonsiemeniä. Lisäksi siihen laitetaan esimerkiksi sokeria ja pähkinöitä. Joillakin alueilla myös hunajaa.

Alona kertoo, että vehnä on tärkeä raaka-aine, mutta joissakin kodeissa saatetaan käyttää myös riisiä. Kalaa ja lihaakin jouluna syödään, mutta ei välttämättä vielä 6.1., vaan vasta seuraavana päivänä.

Tapana on, että ruokia on tarjolla myös hengille.

– Kutja on pöydässä aamuun asti. Perinteisesti pidetään myös puhtaita lusikoita lähellä.

Juomista joulupöytään kuuluu uzvar , joka valmistuu kuivatuista hedelmistä, esimerkiksi omenasta tai päärynästä. Jälkiruokia ei välttämättä ole erikseen tarjolla.

– Lapsille pitää olla suklaata tai makeisia, mutta pääruoka on niin makea, ettei tarvitse enempää, Alona selventää.

Pöydälle nostetaan aina oljista tehty koriste. Se symboloi toivetta hyvälle sadolle ensi vuodelle.

Alona ja Mariia kertovat myös muista perinteistä, kuten valkosipulin kynnestä, joka suojelee pahuudelta ja pöydän alle laitettavasta rahasta, joka toisi rikkauksia.

6. päivä tammikuuta vietetään yleensä perheen parissa, mutta seuraavana päivänä käydään sukulaisten luona. Silloin lapset käyvät myös kummeillaan hakemassa lahjoja.

– Yleensä istutaan kotona perheen ja ystävien kanssa, mutta nykyään nuoret voivat mennä ulkomaille tai ravintoiloihin, Alona kertoo aatosta.

Jouluna ei välttämättä jaeta lahjoja ollenkaan, vaan ne kuuluvat jo uudenvuoden juhlintaan joulukuusen ja ruoan lisäksi.

Juhla-aika jatkuu tammikuun 19. päivä saakka, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on loppiainen. Silloin on tapana mennä jäiseen veteen. Uskomuksen mukaan vesi huuhtoo synnit mennessään tai tuo ainakin terveyttä.

Myös sitä ennen on perinteisiä tapoja, kuten, että pojat lähtevät aamuyöllä 14.1. kiertämään talosta taloon.

– He heittävät jyviä perheille ja toivottavat onnea ja hyvää satoa.

Alona naurahtaa, että ukrainalaisilla on perinteitä suunnilleen joka toiselle viikolle, siksi Suomeen saapuneilla lapsillakin on ollut ihmettelemistä eri tapojen kanssa.

Oikeastaan juhlakauden voi katsoa jo alkaneeksi 19. joulukuuta Pyhän Nikolauksen päivästä.

– Silloin on tapana, että lapsille laitetaan makeisia tyynyn alle, mutta jos he ovat käyttäytyneet huonosti, siellä on keppi, Alona naurahtaa.

Alona ja Mariia ostivat ruokaa myös viime viikolla, jolloin Suomessa juhlittiin joulua. Ostoslistalla oli ainakin kinkkua, piirakkaa, kalaa ja ankkaa.

Joululaulut kuuluvat myös ukrainalaiseen jouluun. Ukrainalaiseen tapaan kotia myös koristellaan ja kuusi tuodaan sisälle.

– Tänä vuonna kaikki eivät koristele, Mariia toteaa ja liikuttuu.

Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota on kaikkien ajatuksissa myös jouluna.

Alona vietti sodan alettua kolme päivää kellarissa Kiovan alueella Vorzelin kunnassa, lähellä Butshaa, joka tuli myöhemmin tunnetuksi julmasta joukkosurmasta.

Alona ei voinut uskoa, mitä oli tapahtumassa, kunnes naapuri potkaisi oveen ja sanoi, että nyt täytyy mennä. Suomeen ja Uuteenkaupunkiin hän päätyi pitkän matkan jälkeen.

– Olin ollut täällä aiemmin töissä ja eräs nainen yritti soittaa minulle, että tule tänne. Olin hyvin peloissani. Ajoin poikani ja siskoni pojan kanssa seitsemän päivää. Ensin Moldovaan ja lopulta Saksan kautta Helsinkiin.

Uuteenkaupunkiin hän saapui 8. maaliskuuta. Äiti Mariia saapui Uuteenkaupunkiin kaksi kuukautta sitten. Hän asui Litnissä, Vinnitsan alueella Keski-Ukrainassa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän