Tänäkin jouluna

0

Monelle joulu on hartaasti odotettu aika vuodesta, jota valmistellaan viikkoja. Tätä se ei kuitenkaan ole kaikille. Joillekin joulu on kaikkea muuta kuin tuo odotettu, taianomainen juhla, josta joululauluissa lauletaan.

Tänäkin jouluna joku herää aattoaamuun ensimmäisen kerran ilman läheistään. Tänä vuonna rakas ystävä tai perheenjäsen ei ole enää koristelemassa joulukuusta, pitämässä hulvattomia puheitaan ennen kinkun leikkausta tai leipomassa jouluherkkujaan. Tänä vuonna joulua ympäröi suuri suru. Silmät kostuvat jokavuotisista perinteistä, joita ei tänä vuonna kuitenkaan enää ole. Voisipa aikaa kelata taaksepäin, ja elää viime joulun vielä kerran uudestaan.

Tänäkin jouluna joku yrittää epätoivoisesti kerätä tarpeeksi rahaa jouluruokiin tai edes yhteen lahjaan, jonka haluaisi niin kovasti antaa. Tänä vuonna sähkölasku ja ruoan hinnan nousu, lomautus tai yllättävä pyykinpesukoneen hajoaminen tarkoittavat sitä, että lapsille ei voi ostaa joululahjoja tai lähteä isovanhempien luo pohjoiseen niin kuin aiempina vuosina. Sydäntä puristaa ajatuskin lasten surusta ja pettymyksestä. Tulisipa joulu erilaiseen aikaan.

Tänäkin jouluna joku kamppailee mielenterveytensä kanssa. Lasten laulamat pirteät joululaulut soivat joka paikassa, ja ihmiset hymyilevät onnellisina jouluostoksilla. Miten samaan aikaan voi tuntua niin kamalan pahalta? Joka ilta itkettää, mitään ei tunnu saavan aikaiseksi ja koko joulun aika ahdistaa valtavasti. Ehkä jopa niin paljon, että tuntuisi paremmalta idealta olla poissa tänä jouluna. Kunpa joulua ei tänä vuonna olisi lainkaan.

Tänäkin jouluna joku löytää itsensä ypöyksin. Taas yksi joulu ilman perhettä tai yhden yhtä ystävää. Miksi sitä edes laittaisi jouluruokaa, kun ei kerran ole kuin yksi ainoa syöjä? Lahjaideoitakin olisi valtavasti. Voisi vaikka neuloa sukat, askarrella jouluisen kranssin tai leipoa kakun. Ei ole kuitenkaan ketään, jolle sen antaisi. Naapurista kuuluu lasten iloisia kiljahduksia, omasta kodista vain vanhan seinäkellon tikitys. Menisipä joulu nopeasti ohi.

Tänäkin jouluna joku pelkää olla kotona. Viime jouluna nojatuolin viereen nousi kasa oluttölkkejä. Aattoiltaan mennessä keittiön lattia kimalsi lasinsirpaleista. Tapaninpäivänä silmä oli mustana ja ranne murtunut. Pelottaa ajatuskin siitä, mitä tämä joulu pitää sisällään.

Ystävät julkaisevat kuvia täydellisistä joulukuusistaan ja suloisista lapsistaan. Oma lapsi tietää jo piiloutua sängyn alle, kun ensimmäinen lasi räsähtää. Kaikkien muiden joulu näyttää unelmalta. Olisipa omakin joulu täynnä lämpöä ja rakkautta.

Tänäkin jouluna joku viettää sen sairaalassa. Aattoiltana testitulokset näyttävät huonommilta kuin ennen. Lääkärit kertovat, että aikaa on muutama viikko, jos sitäkään. Sydän särkyy. Perhe joutuu viettämään joulun sairaalassa. Sen viimeisen joulun, jota niin pitkään pelättiin. Miten tällaisena aikana kuuluisi jättää hyvästit? Olisipa vielä yksi joulu aikaa.

Joulun kuuluisi olla onnen, rauhan ja rakkauden aikaa, mutta sitä se ei valitettavasti kaikille ole. Olen yksi niistä onnekkaista, jotka viettävät joulunsa yltäkylläisyydessä, onnen ja ilon ympäröimänä. Tiedostan olevani etuoikeutettu, enkä pidä yhtäkään tällaista joulua itsestäänselvyytenä.

Jos tiedät jonkun, jolle joulu on vaikeaa aikaa, jakaisitko edes pienen murusen omaa jouluntaikaasi hänen kanssaan? Kutsutaan yksinäinen naapuri kanssamme joulupöytään. Paketoidaan lahja myös sille, joka ei sellaista muuten saisi. Halataan sitä, joka ei tunnu löytävän joulun iloa tai tehdään yksi jouluruoka lisää sille, jonka aika menee rakkaan kanssa sairaalassa.

Kerrotaan läheiselle, ettei hän ole yksin. Tarjotaan apua, jos huomataan, että sitä ehkä tarvitaan. Tänäkin jouluna, me voimme tehdä siitä jollekin hiukan paremman.

Jasmin Jussila

uusikaupunkilainen nuori

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän