Tuottajahinnat remonttiin

0

Voidaanko Suomessa löytää uusia avauksia rakentaa tuottajahinnat, jotka nykyistä paremmin vastaavat tuottavuutta, markkinahintaa ja kustannusten muutoksia? Nykyiset tuottajille maksettavat tuottajahinnat ovat hyvin jäykkiä vastaamaan kyseisiin muutoksiin. Nykyjärjestelmästä on muodostunut maanviljelijöille varsin epäedullinen.

Hyvä esimerkki on vaikkapa se, että tämän vuosikymmenen rajuja kustannusten nousuja ei ole huomioitu riittävästi tuottajahinnoissa. Sen sijaan keskittynyt kauppa eli alkutuottajien ostaja pystyy reagoimaan muutoksiin päivittäin. Tämä on näkynyt kauppojen ennätyksellisissä tuloksissa jatkuvasti vuodesta toiseen. Samaan aikaan ovat monet alkutuottajat taloudellisesti suurissa vaikeuksissa. Itsekin sivutoimisena viljelijänä olen sen kokenut. Voidaanko tuottajahintamekanismia muuttaa?

Olen toiminut itse jo runsaan 40 vuoden ajan metalliteollisuudessa konepajayrittäjänä, perheyrittäjänä. Sitä työtä jatkamme edelleen. Kalannissa meillä on 350 työntekijää ja liikevaihtomme noin 70M€. Elämme viennistä.

Tuotteissamme tarvitsemme paljon jalostettuja teräksiä, joiden ostossa on käytössä kaksiosainen hinnoittelu. Otan esimerkiksi kirkkaan eli ruostumattoman teräksen, jonka päivittäinen myyntihinta koostuu kahdesta osasta: perushinnasta ja seosainelisästä. Perushinta on hyvin vakaa. Seosainelisä koostuu erikoisseosmetallien hinnasta, jota ruostumaton teräs tarvitsee. Seosainelisän hinta vaihtelee jatkuvasti ja se määritellään kansainvälisesti kuukausittain näiden lisäaineiden maailmanmarkkinahintojen vaihtelun mukaisesti.

On tyypillistä, että nämä hintamuutokset pyritään viemään tuotehintoihin nopeasti. Tämä kaksiosainen hinnoittelu on avoin ja selkeä ja hintamuutokset perustuvat kustannusten muutoksiin huomioiden myös markkinatilanteet.

Ehdotus: olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa maataloustuottajalle maksettavat hinnat koostuisivat samalla tavalla kahdesta osasta, perushinnasta ja lisähinnasta. Perushinta on ”markkinahinta” ja lisähinta määräytyy tuottajasta riippumattomista kustannusten muutoksista esim. sähkön, polttoaineiden ja lannoitteiden yksikköhinnoista. Kaikkien lisähintaan valittujen tekijöiden pitää olla helposti tilastoitavia ja yleisesti tunnettuja. On huomioitava, että lisähinta voi nousta tai laskea riippuen siitä, kuinka niiden hinnat ovat kehittyneet. Lisähinta tarkistetaan esimerkiksi kuukausittain.

Tällä hintamekanismilla poistuisi tuottajilta riski kantaa heistä riippumattomien tuotantokustannusten nopeat muutokset. Tuottajat voisivat entistä paremmin keskittyä oman tuotantonsa kehittämiseen ja kauppa pystyisi edelleen ottamaan nopeasti huomioon tuottajahintamuutokset omissa hinnoitteluissaan.

Mielestäni nykyinen tuottajahintojen määräytyminen ei ole kestävällä pohjalla ja siksi tarvitaan uutta ajattelua. Tässä yksi teollisuudessa pitkään koeteltu toimiva hinnoittelumekanismi pohdittavaksi.

Mauri Kontu

Yrittäjä, Teollisuusneuvos

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän