Kuinka halot syntyvät? Valo heijastuu ja taittuu ilmassa leijuvien pienten jääkiteiden läpi. Usein halot syntyvät auringon tai kuun ympärille yläilmakehän jääkiteiden ansiosta. Talvipakkasilla niitä voi syntyä myös jääkiteiden muodostaessa valoilmiöitä keinovalojen ympärille.
Heijastumisen lisäksi valo voi myös taittua kiteiden läpi. Silloin on mahdollista nähdä spektrin eri värejä. Yleisimmin havaittavassa haloilmiössä, 22 asteen renkaassa valo taittuu usein jääkiteissä niin, että renkaan sisäosaan muodostuu punainen ja keltainen raita.
Halon ulkoreuna on puolestaan kirkkaan vaalea. 22 asteen rengas kiertää nimensä mukaisesti valonlähdettä renkaana. Se muodostuu kuusisivuisten jääkiteiden leijuessa satunnaisesti ilmassa.
Usein esiintyvä haloilmiö on sivuauringot. Ne näkyvät auringon molemmin puolin kirkkaina läikkinä. Sivuauringot syntyvät valon kulkiessa kuusikulmaisten, laatan mallisten jääkiteiden muodostaman pilven läpi. Ne voivat olla hyvin kirkkaita ja toisinaan myös värillisiä. Silloin niiden sisäreuna on punainen ja ulkoreuna sininen.
Toisinaan jääkiteet sijoittuvat ilmassa niin, että näkyvissä on vain yksi sivuaurinko, tai toinen näkyy himmeänä. Joskus harvoin sivuauringot voivat syntyä myös kuun ympärille.
Yhtä yleinen haloilmiö on 22 asteen sivuavat kaaret. Niissä halo näkyy samalla kohdalla kuin 22 asteen renkaassakin, mutta kaaren mallisena. 22 asteen renkaasta poiketen nämä kaarimaiset halot syntyvät valon osuessa vaakasuorassa asennossa oleviin pylväsmäisiin jääkiteisiin.
Neljänneksi yleisin haloilmiö on auringonpilari. Nimensä mukaisesti se on pystysuunnassa näkyvä valonlähteen läpi kulkeva pilari. Se muodostuu valon heijastuessa jääkiteiden vaakasuorilla pinnoilla. Se on saman värinen kuin valokin, joten esimerkiksi talvipakkasilla voi nähdä komeita auringonpilareita keinovalojen heijastuessa eri värisinä pylväinä taivaalla.
Kaikkiaan erilaisia haloilmiöitä on havaittu viitisenkymmentä. Osa harvinaisimmista haloilmiöistä tarvitsee muodostuakseen erittäin tarkkoja olosuhteita, kuten tietynlaisia jääkiteitä, jotka ovat tietyssä asennossa valonlähteeseen nähden.
Yleisiä haloilmiöitä sen sijaan voi havaita Suomessakin tilastojen mukaan noin joka kolmas päivä. Ne ovat siis paljon yleisempiä, kuin vesipisaroiden muodostamat sateenkaaret. Usein haloja ei vain tule huomanneeksi. Ne saattavat olla näkyvissä vain osittain tai erittäin himmeinä.
Haloja tarkkaillakseen kannattaa kirkkaina päivinä ja öinä vilkaista välillä taivaalle. Voi olla, että siellä näkyykin kauniita haloilmiöitä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala