Varusmiespalvelus avasi näkökulmia itsenäisyyspäivään

0

Itsenäisyyspäivään liittyy varmasti monenlaisia perinteitä, kuten mihin tahansa juhlapyhään. Ihmiset saattavat käydä sankarihaudoilla, katsoa itsenäisyyspäivän paraatia taikka Linnan juhlia. Omakohtaisesti en juurikaan itsenäisyyden juhlistamista miettinyt, kun olin lapsi. Se nyt vain oli yksi vapaapäivä muiden joukossa, kun juhlitaan Suomen ”syntymäpäivää”.

Tänä vuonna Suomen itsenäisyyden juhlimiseen liittyi varmasti meillä monella erityinen näkökulma. Eikä pelkästään sen takia, että koronasulkujen jälkeen palattiin kahden vuoden tauon jälkeen ikään kuin normaaliin Linnan juhlien suhteen. Ukrainan sota ja sen aiheuttama maailmantilanne saivat minutkin pohtimaan aivan erityisesti Suomen itsenäisyyden merkitystä.

Kyllähän meidän itsenäisyyspäivän juhlatavoissa on aina ollut hyvin isänmaallinen henki. Päivän ohjelmaan kuuluvat niin itsenäisyyspäivän sotilasparaati kuin Tuntemattoman sotilaan katsominenkin.

Itselleni varusmiespalveluksen läpikäyminen avasi silmiä ja näkökulmaa myös tähän maan itsenäisyyteen ja myös itsenäisyyspäivään. Vasta tuolloin oikeastaan jouduin miettimään tätä aihetta ja se myös muutti ajatuksiani maanpuolustuksesta. Myönnän, etten ollut se kaikkein innokkain armeijan palvelukseen lähtijä. Jännitys siitä kaikesta, mistä oli vain kuullut väritettyjä tarinoita, oli päällimmäisenä mielessä.

Armeijassa halusin myös vaikuttaa siihen, että palvelusaikani jäi vain puolen vuoden mittaiseksi. Omassa varausmiespalvelusajassa suurin jännitys kuitenkin hiipui alokasajan jälkeen, jolloin yksiköiden arki tavallaan normalisoitui. Suuri alokasryhmä jakautui pienemmiksi tehtäväkohtaisiksi ryhmiksi ja ryhmän kavereista tuli tuttuja. Tietämättä sen tarkemmin oman yksikköni tarjoamista tehtävistä, satuin kuitenkin valitsemaan itselleni mieluisan ja sopivan palvelustehtävän.

Armeija-aikaa monet muistelevat lämmöllä, lopulta myös minä. Toki puoleen vuoteen mahtui myös hankalia tehtäviä ja aikoja, eikä palvelusajan nyt kuulukaan olla ruusuilla tanssimista. Nyt ajattelen jo niin, ettei postiluukusta mahdollisesti putoava kertausharjoituskutsu aiheuttaisi suurta harmia.

Tammikuussa uudet saapumiserät aloittavat jälleen tuon saman varusmiespalveluksen, jonka niin monet meistä ovat suorittaneet vuosien saatossa. Moni palvelukseen astuva nuori saattaa jo tässä vaiheessa kokea jännitystä tulevasta eikä välttämättä isien tai kaverien kertomat kokemukset auta tilannetta. Voin kuitenkin rohkaista, että kuka tahansa selviää siitä ja palveluksen jälkeen sitä aikaa tullaan muistamaan hyvillä mielin.

Me suomalaiset arvostamme historiaamme ja juuri itsenäisyyspäivänä on muisteltu edellisten sukupolvien tarinoita heidän puolustaessaan Suomea viime sodissa. Minun ikäiset ovat oikeastaan ensimmäinen sukupolvi, jotka eivät ehtineet näitä sotatarinoita kuulla heiltä, jotka elivät ne ajat, joko sota- tai kotirintamalla.

Siksi onkin hyvä, että jatkossakin näitä oman maamme historian käännekohtiin liittyviä ihmisten tarinoita kerrotaan ja kuullaan jatkossakin, edes itsenäisyyspäivänä.

Eero Siivonen

toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän