– Uudenkaupungin vuosikymmenet olivat elämäni parasta aikaa. Olen kiitollinen autotehtaan koko henkilöstölle siitä, mitä saimme aikaan. Autoja valmistui sinä aikana kaikkiaan 740 000 ja olimme edelläkävijöitä esimerkiksi naisten ja miesten samapalkkaisuudessa, työterveyshuollon kehittämisessä ja yhteistyössä työnantajan ja ammattiyhdistyksen kesken, sanoo autotehtaan pitkäaikainen toimitusjohtaja Juhani Linnoinen .
– Uusikaupunki oli myös mukava paikka asua, meillä oli paljon ystäviä ja saimme veneillä, pelata golfia ja seurata koripalloa. Juureni ovat lisäksi Uudessakaupungissa, hän lisää 90-vuotispäivänsä merkeissä.
Juhani Linnoinen oli mukana Uudenkaupungin autotehtaan vaiheissa alusta asti kaikkiaan miltei kolme vuosikymmentä. Hän sai joulukuussa 1968 varsin vaativan tehtävän autotehtaan ensimmäiseltä toimitusjohtajalta Väinö J. Nurmimaalta : ”Saat perustaa autotehtaan tuotannon Uuteenkaupunkiin. Aikaa on 11 kuukautta. Jos autoja silloin tulee, Sinusta tulee tehtaan johtaja. Jos ei tule, saat potkut.”
Linnoinen otti haasteen vastaan ja eteen tuli monta uutta asiaa ja voitettavana oli isoja ja pieniä haasteita. Mutta autoja tuli silloin kun piti.
– Taisin itsekin olla ensimmäisinä päivinä pensseli kädessä paikkaamassa Ruotsista tulleiden autonkorien kattoja, hän muistelee.
Autotehtaasta muodostui monessa mielessä menestys ja edelläkävijä.
– Kyllä tehtaalla on ollut suuri merkitys Suomelle työllisyyden, viennin ja osaamisen kannalta. Me käytimme toiminnan kehittämiseen maailman parhaita konsultteja ja tieto ja osaaminen tuli koko henkilöstölle. Autojen korkea laatu oli meille ensiarvoisen tärkeää. Meillä harjaantuneiden osaajien välityksellä tiedot ja taidot ovat siirtyneet myös muiden suomalaisten yritysten johtamiseen, hän korostaa.
Edelläkävijä Uudenkaupungin autotehdas oli esimerkiksi naisten ja miesten samapalkkaisuudessa, mikä oli ainutlaatuista suomalaisessa teollisuudessa.
– Naiset saivat samaa palkkaa kuin miehet ensimmäisestä päivästä alkaen. Sillä oli valtava merkitys naisille tehtaalla. Työntekijöistä oli silloin pulaa ja pyrimme siihen, että naisia olisi väestä noin 30–40 prosenttia. Tästä kaikesta oli myös muuta hyötyä. Uudessakaupungissa oli silloin kova pula myös asunnoista ja kun pariskunta tuli tehtaalle töihin, kaksi henkilöä tarvitsi vain yhden asunnon, Linnoinen muistelee.
Ennakkoluulotonta oli sekin, että työnantaja edellytti autotehtaalla, että kaikki työntekijät liittyvät Metalliliittoon. Sekin oli ainutlaatuista Suomessa.
– Autotehtaan ammattiosasto olikin yksi Metalliliiton suurimmista. Saimme sen myötä vakuuden siitä, että se, mitä ammattiosaston kanssa sovimme myös pitää. Vahvan ammattiosaston kanssa voitiin sopia, miten asioita viedään eteen päin, hän korostaa.
Merkittävää oli myös tehtaalla tehty työ työsuojelun ja työterveyshuollon hyväksi.
– Lääkärimme kiersi kerran viikossa tehtaalla ja tarvittaessa asioita korjattiin. Tehtaalla oli yksitoikkoisia työtehtäviä, joissa jouduttiin toistamaan samoja liikkeitä koko ajan. Asia pyrittiin ratkaisemaan työnkierrolla, apuvälineillä ja muilla tavoilla. Teimme myös ergonomiavihon, jossa oli kuvien avulla kerrottu, miten eri työvälineitä tulee käyttää, Linnoinen kertoo.
Tehtaan vaikutus näkyi myös muualla Uudessakaupungissa. Juhani Linnoisen ja autotehtaan vaikutus oli keskeisen tärkeä esimerkiksi jäähallin ja kulttuurikeskuksen saamisessa Uuteenkaupunkiin ja harrastusmahdollisuuksien paranemisessa.
– Uuteenkaupunkiin muutti paljon väkeä muualta ja heidän viihtymisensä kaupungissa oli ongelma. Rakensimme tehtaan alueelle monitoimihallin ja ryhdyimme tukemaan seuratoimintaa. Vahvimmin se näkyi koripallossa, jossa asetimme tavoitteeksi sen, että paikallinen joukkue voittaa Suomen mestaruuden. Niinhän sitten tapahtui, hän muistelee tyytyväisenä.
– Jäähallia varten autotehdas oli keräämässä alkupääomaa. Sijoitimme siihen tuhat markkaa jokaista tehtaan palveluksessa olevaa kohti ja hankimme myös muita yrityksiä mukaan. Kun valtiolta haettiin rahaa halliin, ministeriön edustajat sanoivat, että Uudenkaupungin jäähalli on ainoa, jonka rakentamiseen on jo kerätty rahaa. Se ohitti sen ansiosta monta muuta hanketta ja halli saatiin nopeasti, Linnoinen korostaa.
Nuo vaiheet ja vuodet ovat nyt takana ja Juhani Linnoinen on ollut eläkkeellä jo pitkään. Mutta ei toimettomana.
– Toimin 85-vuotiaaksi asti erilaisissa konsulttitehtävissä monissa yrityksissä. Parissa isossa yrityksessä koulutin koko henkilöstölle työntekijöistä toimitusjohtajaan toiminnan tehokkuutta. Olen pyrkinyt näin siirtämään osaamistani myös muihin yrityksiin.
– Autotehtaan asioita seuraan tietenkin suurella mielenkiinnolla. Akkuteollisuus on tuonut tehtaalle tärkeää taloudellista tukevuutta. Tämänhetkiset vaikeudet ovat autoteollisuudessa yleisiä, kun mallin valmistus loppuu, hän sanoo.
Nyt tärkeintä on isoisän tehtävä.
– Aloitimme yhteisen elämän Seija -vaimoni kanssa 1950-luvulla. Nyt meitä on perheessä jo 23. Lapsia, lastenlapsia ja jo viisi lastenlastenlastakin. Miltei kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla, joten seurattavaa ja synttäreitä riittää, Juhani Linnoinen myhäilee.
Niin, ne uusikaupunkilaiset juuret.
– Isoisäni isä asui Kalannissa ja hän lähti opiskelemaan lakia Turkuun ja toimi myöhemmin nimismiehenä. Hänen isänsä oli puolestaan riistanvartijana Vakka-Suomessa, hän kertoo.
Matti Jussila