Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista ei olisi voitu jatkaa vanhalla tavalla, vaan sitä varten tarvittiin vahvemmat hartiat. Sellaiset hartiat tarjoaa Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha.
Tästä olivat yhtä mieltä Uudenkaupungin Sanomien järjestämän Kantakahvilan tammikuun osallistujat Laura Kontu (kok.), Heli-Päivikki Laurén (sd.), Mika Sjöblom (kesk.) ja Henna Jokinen (vas.).
– Sote-uudistusta on valmisteltu Suomessa jo 25 vuotta. Jotain oli pakko tehdä, mutta eihän mikään toimi ensimmäisellä yrittämällä, joten varmasti hyvinvointipalveluiden uudistuksesta löytyy korjattavaakin, maatalousyrittäjä ja opettaja Sjöblom summaa.
Poliklinikkasairaanhoitaja Laurénin mukaan uudistusta on valmisteltu niin pitkään, että tärkeintä oli saada se aloitettua edes jostakin.
– Tehdään sitten korjausliikkeitä, kun tulee niiden tarve. Joka tapauksessa muutokset oli aloitettava jostakin ja seuraavaksi annetaan uusille tavoille ja innovaatioille tilaa, Laurén toteaa.
Kokoomus vastusti sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta, mutta organisaatiopsykologina ja henkilöstöhallinnossa työskentelevän Kontun mielestä on liian varhaista sanoa, oliko sote-uudistus virhe.
– Eihän toiminta ole edes kunnolla alkanut vielä, joten nyt kaikkien pitäisi tehdä muutoksen eteen töitä, eikä laittaa kapuloita rattaisiin. Arvioinnin aika on myöhemmin, mutta mikään uudistus ei mene kerralla maaliin, vaan muutoksia tehdään matkan varrella. Emme voi vielä tietää, oliko tämä historian onnistunein muutos vai ei, Kontu korostaa.
Jokinen pitää muutosta mahdollisuutena. Hän on psykiatrisena sairaanhoitajana todennut, että erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhoidossa olisi runsaasti prosesseja, joita voisi sujuvoittaa.
– Varha on lähtenyt perusasioiden järjestämisestä liikkeelle. Toiminnan sujuvoittamista katsotaan myöhemmin, joten uudistuksen hyöty ei näy vielä tänä vuonna, Jokinen lisää.
Paikalliset päättäjät ovat tyytyväisiä siihen, kuinka Varha on lähtenyt liikkeelle. Jokinen antoi aiempien U-soten sosiaali- ja terveyspalveluiden kouluarvosanaksi yhdeksikön ja saman arvosanan hän antaisi Varhan palveluillekin.
– Oikeastaan muutoksia soten toimintaan ei ole vielä tullut niin, että ne vaikuttaisivat palveluiden asiakkaisiin. Se, kuinka jatkossa käy esimerkiksi Sakunkulman päiväkeskuksen, jää nähtäväksi. Varha haluaa kuitenkin tasapäistää palveluita, jos vastaavaa palvelua ei ole esimerkiksi Raisiossa, ei sitä ole Ugissakaan, Jokinen korostaa.
Yhdeksikön arvosanaa tarjoaa myös Laurén, joka korostaa, että alueella on aina ollut hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut.
– En ole vielä käyttänyt Varhan palveluita, mutta seuraavaksi on luvassa joko lasten neuvola tai lapsille korvapuolen erikoissairaanhoitoa. U-sotessa palvelut ovat kuitenkin aina toimineet, tosin palveluihin pääsyä on saattanut joutua odottamaan, Kontu sanoo.
– Minun on mahdotonta antaa Varhan palveluille kouluarvosanaa, koska en ole vielä tarvinnut palveluita. Tulevaisuudessa siintää kuitenkin suun terveydenhuollon käynti, joten sen jälkeen olen viisaampi, Sjöblom lisää.
Päättäjät toivovat, ettei hyvinvointialue tarkoita sitä, että kuntien sote-puolen peruspalveluita siirretään jollain aikavälillä Turkuun.
– Toivottavasti ei tehdä samaa virhettä kuin silloin, kun sairaanhoitopiiri ajoi Uudestakaupungista alas psykiatrisen osastonhoidon. Silloin kourallinen työntekijöitä siirtyi Tyksin mäkeen töihin ja loput vaihtoivat työpaikkaa. Absurdi ajatus, että jos täältä loppuu toiminta, niin ne ihmiset, joilla on täällä perheet ja kodit, haluaisivat päivittäin ajaa Turkuun ja takaisin töihin, kun täälläkin voi työllistyä. Siinä vaiheessa, kun Uki–Turku-juna kulkee, niin ajatusta voi edes harkita, Laurén huomauttaa.
Kontu huomauttaa, että Turussa on tällä hetkellä suuria ongelmia hoitojonojen ja terveydenhuollon rekrytointien kanssa, eivätkä palvelut toimi kunnolla.
– Ei Turkuun keskittäminen ole siis mikään ratkaisu, jos asiat eivät ole siellä toimineet tähänkään asti. U-soten aikana palvelut toimivat hyvin, Kontu korostaa.
Kontun kanssa samoilla linjoilla on Jokinen. Hän toteaa, ettei usko Turun haluavan hoidettavakseen yhtään ylimääräisiä potilaita, koska kaupunki ei selviä nykyisistäkään jonoista.
– Ensin pitäisi saada homma toimimaan siellä, henkilöstö viihtymään ja palkat kuntoon, koska nyt liian moni kynnelle kykenevä Turun sote-palveluiden työntekijä vaihtaa yksityiselle puolelle. Uusikaupunki tekee nyt jo yhteistyötä esimerkiksi sosiaalipalveluiden päivystyksessä, joten tämän tyyppistä varmasti jatketaan, Jokinen toteaa.
Sjöblom muistuttaa, että vaikka palveluita ei keskitettäisikään Turkuun, ei se silti tarkoita sitä, etteivätkö palvelut voisi muuttua.
– On muistettava, ettei mikään silti jatku maailman tappiin saakka samanlaisena. Esimerkiksi Sakunkulman maksuttoman päivätoiminnan henkilöstö ja raha on jostakin muualta pois otettua. On mietittävä, mihin nämä tulee ohjata, ennaltaehkäisy on toki järkevää palvelua, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, Sjöblom sanoo.
Jos uhkana ei ole se, että palveluita keskitettäisiin Turkuun, niin on mahdollista, että kustannussäästöjä on silti haettava. Mistä nämä tulisi tehdä ja, mitkä palvelut pitäisi ainakin jättää?
Laurén toivoo, että ainakin ikäihmisten palvelut säilyisivät nykyisellään Uudessakaupungissa. Sitä edellyttää jo kaupungin ikärakennekin.
– Terveyskeskuspäivystystä pitäisi laajentaa, koska nyt iltapäivystykseen tulee sellaisia potilaita, jotka olisivat voineet odottaa seuraavaan päivään terveyskeskusaikaa. Toimintamallien muuttaminen ei tapahdu hetkessä ja rahan takia tehdyillä hätäisillä ratkaisuilla, mutta esimerkiksi tietojärjestelmien päällekkäisyyttä karsimalla saisi säästöjä, Laurén toteaa.
Kontu sanoo, että toimintaa pitäisi muuttaa vasta sen jälkeen, kun on selvitetty, mikä alueen oikea palveluntarve on.
– Täällä asuu paljon ikäihmisiä, jotka käyttävät perusterveydenhuollon palveluita. Kuinka heidät saataisiin palveluiden pariin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei heistä tule erikoissairaanhoidon asiakkaita? Täällä ei ole varsinaista lastenlääkäriä, vaan lapsen sairastuessa edessä on aina Turun keikka. Tulisikin selvittää, mille palveluille on kysyntää ja, mitkä ovat vähemmällä käytöllä. Sellaisista palveluista tulisi uskaltaa luopua, joiden käyttöaste on pienempi, Kontu pohtii.
Sjöblom sanoo, että tehokkuus nousee siinä vaiheessa, kun selvitetään palveluiden pullonkauloja ja löydetään niihin ratkaisuja.
– Jos palveluihin lyödään kerta toisensa jälkeen rahaa, eikä selvitetä, mikä niissä tökkii, niin ei päästä optimiin, Sjöblom lisää.
Kantakahvilassa paikalliset päättäjät keskustelevat ajankohtaisesta aiheesta. Uudenkaupungin Sanomat kutsuu kerran kuukaudessa 3–5 valtuutettua kahvipöydän ääreen.
Fakta
Keskustelijat
Laura Kontu (kok.), kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, hyvinvointialueen tulevaisuuden, tutkimuksen ja osaamisen neuvottelukunnan jäsen
Heli-Päivikki Laurén (sd.), kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, aluevaltuutettu, hyvinvointialueen ikääntyneiden palvelulautakunnan jäsen
Mika Sjöblom (kesk.), valtuutettu, opetus- ja kasvatuslautakunnan varapj
Niina Jokinen (vas.), valtuutettu
Myös Jani Vaitiniemi (ps.) oli kutsuttu paikalle, mutta hänellä oli työeste.
Työvoimapula, palkkaus ja harjoittelijat puhuttavat
Vuoden alussa toimintansa aloittanut Varha toi mukanaan sote-alan palkkojen harmonisointitarpeen. Onko palkkojen yhtenäistämisessä riskinä, että reuna-alueille on vieläkin vaikeampaa saada työvoimaa?
– Ugissa on paljon huonommat sote-alan palkat kuin Laitilassa, joka on imuroinut täältä paljon hoitajia. Turun kaupungilla on huonommat palkat kuin erikoissairaanhoidossa, joten hyvistä harjoittelijoista on pidettävä kiinni kynsin hampain, jotta heidät saadaan jatkossa työvoimaksi, Henna Jokinen toteaa.
Heli-Päivikki Laurénin mukaan palkka on tärkeä, mutta merkityksellisiä ovat myös työyhteisö ja -ympäristö. Aluesairaalassa on jatkuvasti harjoittelijoita, joilta tulee hyvää palautetta mukavasta työyhteisöstä.
– Me viihdymme töissä ja tuemme toisiamme, se on aika kantava voima. Harjoittelijoita yritämme pitää kultahansikkain, koska he ovat tulevaisuutemme työkavereita. Ei se mielikuvien luominen ja heidän ohjaamisensa aina helppoa ole. Se on välillä raskasta, mutta palkitsee lopulta, Laurén toteaa.
Paikallisen hoitajakoulutuksen perään huhuilee Laura Kontu . Se olisi yksi keino työvoiman lisäämiseen.
– Palkka on toki tärkeä asia, mutta jos työntekijä saa vaikkapa 200 euroa enemmän kuukaudessa, sillä on vain hetkellinen vaikutus motivaatioon. Ihmiset muuttavat, koska lapsiperheillä on hyvät palvelut ja paremmat mahdollisuudet toteuttaa asumisunelmiaan. Emme kilpaile Turun kanssa samoista palveluista, mutta en usko jatkuvaan tuntien mittaiseen työmatkaliikenteeseen, koska se käy pidemmän päälle raskaaksi, Kontu summaa.
Mika Sjöblom ei usko, että kovin moni olisi valmis muuttamaan pelkän isomman palkan perässä, eikä muuttaminen edes olisi kaikille mahdollista.
– En minä voi pakata peltoja laukkuun ja lähteä vaikkapa Sastamalaan 200 euroa isomman palkan perässä. Jos ei ole siteitä toiselle paikkakunnalle, niin kyllä oman paikkakunnan vahvuudet silloin voittavat. Oikeastaan halvempi asuminenkin on jo palkan lisä, Sjöblom lisää.
Juttua on muutettu 3.2. klo 9.18. Keskustelussa oli mukana Henna Jokinen (vas.), mutta faktalaatikossa oli toimituksen virheen takia Niina Jokisen (sd.) tiedot Hennan nimen alla. Niina Jokinen on kaupunginvaltuutettu, hyvinvointi- ja vapaa-aikalautakunnan varapuheenjohtaja, Henna on puolestaan kaupunginvaltuutettu.