80-luvun lopussa Repola siirsi LVI-tehtaan toiminnot Raumalle, mikä ei sopinut minulle eikä Mauri Konnulle. Osa muistakin LVI-tehtaan työntekijöistä teki saman päätöksen. Seuraavaksi Mauri Kontu perusti Airix Oyn kumppanina insinööritoimiston Uuteenkaupunkiin ja minä Novotiem Oy:n kahden työtoverin kanssa. Novoteam suunnitteli viimeisiin Neuvostoliittoon Suomesta toimitettuihin laivoihin prosessit. Alukset olivat jätteiden käsittelyasemia eli sen aikaista cleantechiä. Sitten tuli 90-luvun lama ja söi insinööritoimistot. Uudessakaupungissa työttömyys nousi 35 prosenttiin.
Kontu perusti kotikylänsä nimisen yrityksen Vahterus Oy:n, jonka lähes kaikki uusikaupunkilaiset tuntevat. Hoidin yrityksen patenttiasioita sen perustamisesta lähtien. Lisäksi yhtiö palkkasi minut eläkeiän ylittäneenä tuotekehitysinsinööriksi yritykseen.
Jossain vaiheessa minulle soitettiin ja kysyttiin millainen mies Mauri Kontu on? Vastasin kyselyyn: ”Mauri on pitkän matkan estejuoksija” Vielä tänä päivänä olen samaa mieltä, vaikka siitä on jonkin verran aikaa kulunut.
Täysin epäpoliittisena henkilönä ihmettelen nykyistä keskustelua ääniperinnöstä, ikään kuin se olisi jonkin perikunnan tai yhdistyksen asia määrätä, kenelle se kuuluu. Viron perän isäntä saattaa nousta haudasta ja tokaista ”kansa puhuu, pulinat pois”.
Nyt eläkevuosinani olen siirtynyt asumaan kotikulmille Tampereelle, joten kauempaa katsellen näkee asiat tarkemmin ja Uudenkaupungin kuva selkeytyy.
Pienen kaupungin, kuten suurenkin, vahvuus on sen asukkaissa ja pahin uhka sen asukkaissa. Varsinkin pienen alueen ja kaupungin pitää saada äänensä kuuluviin ja näin käy demokraattisessa järjestelmässä vain edustajan välityksellä.
Tapio Heiniö
Eläkeläinen